Marjaana Mykkänen
| Marjaana Mykkänen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. tammikuuta 1954 Jyväskylä |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | Ohjaaja |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | Valtiotieteen tohtori, Master of Science |
| Merkittävät teokset | Jumalten keinussa
Sirppi ja kitara One Minute, Maestro Pari kolme asiaa Elina Salosta |
Marjaana Mykkänen (s. 17. tammikuuta 1954 Jyväskylä[1]) on suomalainen dokumentaristi, televisiotuottaja ja -ohjaaja ja viestinnän tutkija[2].
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mykkänen valmistui Columbian yliopistosta 1979.[1]
Mykkänen on työskennellyt Yleisradiossa toimittajana ja ohjaajana vuodesta 1980, ja vuodesta 1995 kulttuuriohjelmien tuottajana[3]. Hänen ohjaamiensa tai tuottamiensa teosten luettelo käsittää yli 900 nimikettä[4] joista suurin osa on kulttuurisarjoja, henkiläkuvia ja dokumentteja[5].
Mykkänen on tunnettu myös rock-ohjaajana, jonka 1980-luvun konserttiohjauksina Tavastialta, Vanhalta ylioppilastalota ja Provinssirockista nähtiin muun muassa Sielun veljet, Smack, Giddyups, Popeda, ja Eppu Normaali, sekä Red Hot Chili Peppers, Ramones ja Iggy Pop.
Hänen ohjaamansa ja käsikirjoittamansa dokumenttielokuva Sirppi ja kitara[6] (1988) kertoi Gorbatšovin ajan Neuvostoliiton vapautumisen ajasta esiin nousevien rockyhtyeiden kautta. Elokuvan vastaavana tuottajana toimi Aki Kaurismäki, jonka elokuvassa Calamari Union (1985) Mykkänen oli apulaisohjaajana ja pienessä sivuosassa [7]. Mykkänen tuotti ja oli toisena ohjaajana Neuvostoliitossa ja USA:ssa kuvatussa Kuuban kriisiä käsittelevässä elokuvassa Nikita – sodan tekijät.[2]
Mykkäsen viimeisin dokumentti on Jumalten keinussa[8], joka seuraa Suomen kansallisoopperan Wagnerin Ringin valmistamista. Hänen aiempiin tunnettuihin tv-ohjauksiinsa kuuluvat One minute, Maestro[9] (1985), ja sen jatko-osa Miehen tie [10] (1985) kapellimestari -säveltäjää Esa-Pekka Salosesta ja Pari kolme asiaa Elina Salosta.
Mykkäselle myönnettiin Elokuvataiteen valtionpalkinto vuoden 1988 elokuvasta Sirppi ja kitara.[11] Hän sai Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon työstään dokumenttisarjan Ammatti: Suomalainen kirjailija tuottajana vuonna 2003.[12]
Hän väitteli tohtoriksi Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan viestinnän laitokselta vuonna 2020.[1]
Mykkänen jäi Ylestä eläkkeelle vuonna 2022[1].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d 70-vuotias | Ylessä puhutaan mielellään sivistyksestä, mutta kulttuuri- ja asiaohjelmat häviävät silti, sanoo Marjaana Mykkänen Helsingin Sanomat. 16.1.2024. Viitattu 16.1.2024.
- ↑ a b Marjaana Mykkänen | Hakutulokset elonet.finna.fi. Viitattu 23.9.2022.
- ↑ Kuuluttajan vieras: Kulttuuriohjelmien tuottaja Marjaana Mykkänen | Audio Areena areena.yle.fi. Viitattu 24.10.2020.
- ↑ Keikkajärjestäjästä A-studion toimittajaksi ja dokumentaristiksi – Marjaana Mykkänen pääsee lähimmäs musiikkia ohjatessaan kuvaa yle.fi. Viitattu 23.9.2022.
- ↑ Marjaana Mykkänen | Hakutulokset elonet.finna.fi. Viitattu 23.9.2022.
- ↑ Sirppi ja kitara | Yle Areena areena.yle.fi. Viitattu 23.9.2022.
- ↑ Aki Kaurismäki, Aki Kaurismäki, Aki Kaurismäki, Timo Salminen, Heikki Ortamo, Harri Laakso: Calamari Union. {{{Julkaisija}}}, 1985. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.9.2022).
- ↑ Jumalten keinussa Yle Areena. 10.9.2022.
- ↑ ”One Minute, Maestro (TV Movie 1985) - IMDb”.
- ↑ ”EP Salonen 50 v: Miehen tie”. fi
- ↑ Valtio jakoi tukea laatuelokuville. nakoislehti.hs.fi. Viitattu 16.1.2024.
- ↑ Myönnetyt palkinnot Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Viitattu 16.1.2024.
|
