Marja Salmela

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kirjailija Marja Salmelasta. Samannimisestä juoksijasta kertoo artikkeli Marja Salmela (juoksija).

Marja Salmela (oik. Naimi Maria Stenroth, s. 25. syyskuuta 1875 Helsinki9. marraskuuta 1924 Helsinki) oli suomalainen kirjailija.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salmelan vanhemmat olivat kirkkoherra Otto Adolf Stenroth ja Fanny Maria Ehrnström. Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Laukaassa, missä hänen isänsä työskenteli kirkkoherrana. Vuosina 1888–1892 Salmela asui Kuopiossa, missä hän kävi Kuopion suomalaista tyttökoulua ja Suomalaista jatko-opistoa.[2] Vuonna 1907 hän isänsä kuoltua muutti Marjaniemen tilalle Kaarinaan Littoistenjärven ääreen, missä hän kirjoitti tunnetuimman teoksensa Kappale kahden matkaa. Hän teki useita ulkomaanmatkoja, muun muassa vuoden kestäneen esitelmä- ja puhujamatkan Yhdysvaltoihin vuosina 1922–1923 ja matkan Norjaan seuraavana vuonna.[2]

Osallistuminen raittiusliikkeeseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salmelan elämänkäsitys oli ihanteellinen ja siveellisesti velvoittava. Aatteellisia virikkeitä hänen arvellaan saaneen pohjoismaisilta kirjailijoilta kuten Bjørnstjerne Bjørnsonilta. Hän halusi ihmisten näkevän vakavammin ja syvemmin oman itsensä ja ne velvoitteet, jotka kullakin on. Erityisesti häntä elähdytti raittiusaate. Vuodesta 1904 Salmela toimi Valkonauhaliitossa ja vaikutti monin tavoin raittius- ja naisasialiikkeen hyväksi. Monet hänen ulkomaanmatkoistaan olivat aatteellisten järjestöjen puhujamatkoja.[2]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset Maria Salmelan julkaistut tekstit ilmestyivät Uuden Suomettaren palstoilla, mutta hän oli jo 27-vuotias, kun hänen esikoisteoksensa ilmestyi vuonna 1902. On katsottu, että hänen laaja järjestötoimintansa viivytti kirjailijan uran alkua. Toisaalta hän sai matkoiltaan aineksia kirjoihinsa. Esimerkiksi ensimmäinen maailmansota kuvastuu hänen teoksissaan Pakenevien parissa (1914) ja Palaavien parissa (1915).[2] Kirjailijana Salmelan teoksissa kuvastuu aatteellinen ja yhteiskunnallinen vakaumus, mutta myös naissydämen sisäiset taistelut ja tilinteot, joiden päämääränä on kirkkaampi, syvällisempi ja siveellisesti velvoittavampi elämänymmärrys.[3]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Unelmiensa uhri, 1902
  • Murusia, 1904
  • Taistojen teitä, 1905
  • Kappale kahden matkaa, 1908
  • Syvistä hetteistä, 1910
  • Pohjavirtoja, 1911
  • Pakenevien parissa, 1914
  • Näytelmä Ester Lönn, salanimellä Hanna Jaakkola
  • Palaavien parissa, 1915
  • Leimattu. Kaksi elämäntarinaa., 1915
  • Lyhyt tarina nuoresta tytöstä, 1916
  • Naiskohtalo, 1917
  • Samasta kodista, 1918
  • Martti Jänne, 1919
  • Veripunainen ruusu, 1921
  • Frances E. Willard, 1922
  • Kulkijoita, 1923
  • Valitut teokset, (4 osaa) 1922-34.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 714.
  • O. A. Kallio: Uudempi suomalainen kirjallisuus II, s. 203-5. 2. p., Porvoo 1929.
  • Yrjö A. Jäntti (suunn. ja toim.): Suomen sana. Kirjallisuutemme valiolukemisto. Osa 18, s. 470. Porvoo 1966.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Salmela, Marja Kirjasampo.fi. Viitattu 18.12.2014.
  2. a b c d Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Marja Salmela, s. 399-402. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja. Porvoo: WSOY, 1954.
  3. FENNICA - Suomen kansallisbibliografia Kansalliskirjasto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]