Mariem Hassan
Mariem Hassan (arab. مريم حسن; toukokuu 1958 – 22. elokuuta 2015) oli länsisaharalainen laulaja. Hän tuli kansainvälisesti tunnetuksi edustamansa sahrawikansan oikeuksien puolustamisesta lauluillaan. Hän vietti suuren osan elämästään pakolaisleireillä. Hän lauloi hassaniyya-kielellä ja tuli tunnetuimmaksi Polisariota tukevista lauluistaan. Hänen tyyliään on kuvattu muun muassa "aavikkobluesiksi".[1]
Hassan syntyi Espanjan hallitsemalla Saharan alueella. Hänen vanhempansa olivat Mohamed ja Erguia. Isä vietti vaeltavaa elämää paimentaen vuohia ja kameleita. Perheen kymmenestä lapsesta kolme kuoli taisteluissa Marokkoa vastaan. Hassan joutui 13-vuotiaana pakkonaitetuksi, mutta pääsi kätköön veljiensä avulla, jolloin häät peruttiin. Hassan aloitti laulamisen ja rummunsoiton äitinsä ja muiden naisten kanssa uskonnollisissa kokoontumisissa torstai-iltana, islamin pyhäpäivän aattona. Teini-ikäisenä Hassan ryhtyi poliittisesti aktiiviseksi. Elokuussa 1975 hän lauloi Polisarion kokouksessa, jonka hajotti Espanjan poliisi. Saman vuoden lokakuussa Espanja vetäytyi alueelta ja Marokko julisti alueen omakseen. Hassan perheineen pakeni Algeriaan ja asettui pakolaisleireille. Hassan aloitti työskentelyn sairaanhoitajana vuonna 1977 ja liittyi vuonna 1978 päälaulajana El Wali -yhtyeeseen, joka perustettiin Polisarion perustaja El-Ouali Mustapha Sayedin kunniaksi. Yhtye kiersi pakolaisleireillä rohkaisemassa taistelijoita ja matkusti Eurooppaan levittämään Polisarion sanomaa.[1]
Hassanin kotimaan sota Marokon kanssa päättyi vuonna 1991, mutta tilanne pysyi ratkaisemattomana ja Länsi-Sahara kiisteltynä alueena. Hassan jatkoi laulamista ja liittyi vuonna 1998 Leoyad-yhtyeeseen, joka kiersi Euroopassa ja levytti. Vuonna 2005 julkaistiin Hassanin ensimmäinen sooloalbumi, Deseos. Suosionsa kasvaessa hän sairastui rintasyöpään, johon hän sai kirurgista hoitoa ja kemoterapiaa Espanjassa. Vuonna 2007 espanjalainen tuottaja ja manageri Manuel Domínguez teki Hassanista dokumentin Mariem Hassan: la voz del Sáhara. Hassan esiintyi Womad-festivaalien yhteydessä muun muassa Charlton Parkissa vuonna 2009 ja Australiassa sekä Uudessa-Seelannissa seuraavana vuonna. Toisen sooloalbluminsa (El Aaiun Egdat) Hassan julkaisi vuonna 2012. Siitä tuli myyntimenestys eurooppalaisilla maailmanmusiikkilistoilla. Hassan piti viimeisen konserttinsa vuonna 2014. Hänen syöpäsairautensa levisi luihin, ja hän palasi elokuun alussa 2015 pakolaisleirille, jossa kuoli.[1]
Hassanilla oli ensimmäisestä avioliitosta Hamadi Breikan kanssa kolme lasta: Ahmed, Nina ja Fatimetu. Avioliitto päättyi eroon, mutta Hassan meni uusiin naimisiin Bachir Mohamedin kanssa ja sai tämän kanssa kaksi lasta: Salemin ja Agalian.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Mariem Hassan obituary The Guardian
| ||||||||||||||||||
