Maria Vaara

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maria Vaara (oikealta nimeltään Maija Haataja[1]) (29. joulukuuta 1931 Kuhmo23. kesäkuuta 1992 Oulu) oli suomalainen kirjailija. Vaara julkaisi teoksensa vuosina 1973–1982 kirjoittaen romaaneja, runoja, kuunnelmia ja nuorten saturomaanin. Vaara sai Gummeruksen Kaarlen päivän palkinnon 1976. Hänen kirjansa käsittelivät omakohtaisesti koettua suhdetta skitsofreniaan.[2]

Vaaran omaelämäkerralliseen tuotantoon kuuluu viisi teosta: Likaiset legendat (1974), Kuuntele Johannes (1975), Toinen hengitys (1976), Myrkkyseitikki (1980) ja Tulilintu (1982). Tämä sarja kuvaa päähenkilön elämää, sairautta ja elpymistä.[1]

Maria Vaara kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Käpylän yhteiskoulusta 1953. Vaara toimi kirjastonhoitajana ja opettajana Kainuussa 1953–1970. Oulussa hän asui vuodesta 1977 lähtien. Hänet on haudattu Oulun hautausmaalle[3].

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Proosaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Laine, Heidi: Mariasta on minäksi : Kerrottu minuus ja mielen sairaus Maria Vaaran omaelämäkerrallisissa teoksissa. Tampereen yliopisto (pro gradu), 2005. Teoksen verkkoversio.
  2. Sairaus kirjallisuudessa: Mielen sairaudet yle.fi. 13.11.2007. Viitattu 3.11.2011.
  3. Schali, Kirsi: Oulun hautausmaat, s. 201. Jyväskylä: Oulun ev.-lut. seurakuntayhtymä, 1996. ISBN 952-90-7881-1.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen kirjailijat 1945–1980 (SKS)
  • Sain roolin johon en mahdu (SKS, 1989)
  • Huomenkellotyttö (Sarianna Vaara, LIKE 2013)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.