Siirry sisältöön

Maria Guise

Wikipediasta
Kuningatar Marie de Guise, Corneille de Lyonin maalaama muotokuva n. 1537

Marie de Guise (myös Marie de Lorraine); (22. marraskuuta 1515 Bar-le-Duc, Lothringenin herttuakunta – 11. kesäkuuta 1560 Edinburgin linna, Edinburgh, Skotlannin kuningaskunta)[1] oli ranskalaissyntyinen Lorrainen prinsessa ja Longuevillen herttuatar sekä Skotlannin kuningatar. Hän toimi Skotlannin sijaishallitsijana tyttärensä Maria Stuartin alaikäisyyden aikana vuosina 1554–1560.

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marie de Guisen isä oli Claude de Guise (1496–1550), Lothringenin eli Lorrainen herttuakunnan prinssi, josta Ranskan kuningas teki ensimmäisen Guisen herttuan vuonna 1527. Marien äiti oli Lorrainen herttuatar Antoinette de Bourbon (1494–1583), Bourbon-suvun ensimmäisen hallitsijan Antoine de Bourbonin täti.[2]

Hänellä oli 11 sisarusta, joista hän oli vanhin lapsi. Marien veljiä olivat Ranskan katolilaisten johtajat François de Guise ja Charles de Guise.[3] Viisi sisarusta meni kirkon palvelukseen, ja heistä tuli joko kardinaali, priori tai abbedissa.

Marie sai noin kuusivuotiaasta lähtien koulutusta isoäitinsä, Lorrainen leskiherttuatar Philippa de Gueldresin valvonnassa Pont-à-Moussonissa sijainneessa klarissalaisluostarissa. Neljätoistavuotiaana hän siirtyi setänsä, Lothringenin herttua Antoinin hoviinNancyyn, jossa kaksi vuotta vietettyään hänet esiteltiin Ranskan hovissa kuningas Frans I:n ja Espanjan infanta Eleonoora Itävaltalaisen hääjuhlien yhteydessä heinäkuussa 1531.[4] Hovissa hän ystävystyi kuninkaan tyttärien, prinsessa Madeleine de Valois'n ja Marguerite de Valois'n kanssa.

Häntä kuvataan ulkoisesti toisen kerran avioituessaan vuonna 1538 pitkäkasvuiseksi (180 cm) ja hyvinmuodostuneeksi.[5]

Avioliitot ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lorrainen prinsessa Marie de Guise avioitui 18-vuotiaana 4. elokuuta 1534 Louvren palatsissa Pariisissa hovin ylikamariherra, Longuevillen herttua Louis II d’Orléansin kanssa. Avioliitto oli onnellinen mutta lyhyt, koska aviomies kuoli jo kesäkuussa 1537.[4]

Heille syntyi kaksi lasta:

  • François III d'Orléans (s. 30 lokakuuta 1535 – 1551), seurasi isäänsä Longuevillen herttuana; kuoli 16-vuotiaana naimattomana ilman jälkeläisiä
  • Louis (s. 4. elokuuta 1537), syntyi isänsä kuoleman jälkeen ja kuoli nelikuisena[4]

Lähtiessään Skotlantiin vuonna 1538 Marie jätti kolmivuotiaan poikansa François’n Ranskaan äitinsä Antoinette de Bourbonin huomaan.[4] Äiti ja poika olivat keskenään kirjeenvaihdossa ja Marie ehti järjestäessään vuonna 1550 tyttärensä kihlausta Ranskan kruununprinssin kanssa hoitaa myös sairasta poikaansa ennen tämän kuolemaa.

Loppuvuodesta 1537 Longuevillen leskiherttuatar Marie de Guisea alettiin naittaa Skotlannin kuningas Jaakko V:n kanssa, joka oli myös jäänyt leskeksi. Avioliiton järjesti Ranskan kuningas Frans I, jonka tytär, prinsessa Madeleine de Valois oli ollut Jaakon ensimmäinen puoliso.[4] Frans lupasi Marielle yhtä suuret myötäjäiset, kuin kuninkaalliselle prinsessalle. Myös Englannin kuningas Henrik VIII oli kosinut Marieta joulukuussa 1537, mutta tämä oli hylännyt tarjouksen, koska pelkäsi tulevansa mestatuksi kuten Anne Boleyn. Henrik VIII yritti saada Marien kuudenneksi puolisokseen vielä vuonna 1543. [1][3] Vastikään aviomiehensä ja lapsensa menettänyt 21-vuotias Marie oli surun murtama eikä halunnut lähteä kotimaastaan. Avioliittosopimus allekirjoitettiin tammikuussa 1538 ja siinä taattiin Marie de Guiselle 150 000 livren myötäjäiset. Hänen leskenperintöönsä laskettiin kuuluviksi Falklandin palatsi, Stirlingin linna, Dingwallin linna ja Threaven linna sekä Fifen, Strathearnin, Rossin ja Orkneyn jaarlikuntien tulot sekä Gallowayn, Ardmannochin ja saarten herruus.

Skotlannin kuningatar Marie de Guise ja toinen puoliso Jaakko V, n. 1542

Marie avioitui Jaakko V:n kanssa ensin välittäjän avulla, lordi Robert Maxwellin toimiessa sulhasen sijaisena, 9. huhti/toukokuuta 1538 Château de Châteaudunin kappelissa, Eure-et-Loiressa, johon osallistui 2 000 paikalle saapunutta skotlantilaista aatelista ja uudelleen St Andrewsin katedraalissa Fifessa 18. kesäkuuta 1538.[6] Marie kruunattiin Skotlannin kuningattareksi Holyrood Abbeyssä vasta 22. helmikuuta 1540 hänen tultuaan raskaaksi.[4] Kruunajaisia oli valmisteltu jo vuonna 1539 valmistamalla hänelle kruunu.

Heille syntyi kolme lasta:

  • Albanyn herttua (Arthur) Robert (12. huhtikuuta 1541 – 20. huhtikuuta 1541), kuoli 9 päivän ikäisenä[6][4]
  • Maria Stuart (8. joulukuuta 1542 – 8. helmikuuta 1587), Skotlannin seuraava hallitsija, avioitui kolme kertaa; toisesta avioliitosta syntyi poika, josta tuli Skotlannin, Irlannin ja Englannin kuningas Jaakko I.[4]

Skotlannin kuningataräiti ja sijaishallitsija

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaakko V kuoli 14. joulukuuta 1542, vain kuusi päivää tyttärensä Marian syntymän jälkeen, jolloin vastasyntyneestä Maria Stuartista tuli välittömästi kuningatar. Sijaishallitsijaksi tuli aluksi kuningasperheen sukulainen, Arranin jaarli James Hamilton.[1][3] Marie de Guise suostutteli vuonna 1543 parlamentin hylkäämään Arranin jaarlin neuvotteleman Maria Stuartin kihlauksen Englannin kruununprinssi Edvardin kanssa.[7] Marie de Guisesta tuli samana vuonna sijaishallitsijan tueksi nimitetyn neuvoston jäsen. Vuonna 1546 tapahtuneen kardinaali David Beatonin murhan jälkeen Marian on katsottu olleen Skotlannin hallituksen vahva nainen.[3] Hän junaili vuonna 1548 sopimuksen tyttärensä Maria Stuartin kihlauksesta Ranskan kruununprinssi François'n kanssa, jolloin viisivuotias kuningatar lähetettiin varttumaan Ranskan hoviin.[7]

Arranin jaarli erosi huhtikuussa 1554 sijaishallitsijan tehtävästä, joka siirtyi nyt muodollisestikin kuningataräiti Marie de Guiselle.[1] Hän pyrki tiivistämään Skotlannin ja Ranskan liittoa.[7] Uskonpuhdistus oli noihin aikoihin jo käynnistynyt Skotlannissa, mutta Marie de Guise oli katolilainen. Aluksi hän oli uskonnollisissa kysymyksissä sovitteleva ja sai protestanttien tuen vuonna 1558 viimein toteutuneelle Maria Stuartin ja kruununprinssi François'n avioliitolle. Ilmeisesti Ranskan painostuksesta Marie de Guise hylkäsi pian tämän jälkeen uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja ryhtyi toteuttamaan ankaraa vastauskonpuhdistusta. Protestanttisia saarnaajia vastaan suunnatut oikeustoimet johtivat toukokuussa 1559 uskonpuhdistaja John Knoxin johtaman kapinan puhkeamiseen Perthissä. Protestanttiset lordit kokosivat sotajoukon, joka valtasi pääkaupunki Edinburghin, ja he julistivat pakoon lähteneen Marie de Guisen 21. lokakuuta 1559 erotetuksi sijaishallitsijan tehtävästä.[1]

Ranskan lähettämien apujoukkojen tuella Marie de Guise valtasi Edinburghin pian takaisin, mutta Skotlannin protestantteja tukenut Englanti vastasi tähän lähettämällä armeijansa huhtikuussa 1560 piirittämään ranskalaisten tukikohdan Leithissä Edinburghin lähellä. Pattitilanteessa Marie de Guise vetäytyi sairaana Edinburghin linnaan kesäkuussa 1560, jossa hän sairasti yli viikon ajan ja hänen ajatuksena alkoivat olla jo katkonaisia. Kuolinvuoteellaan hän vetosi Skotlannin aatelisiin, jotta nämä hautaisivat kiistansa ja vannoisivat uskollisuutta kuningatar Maria Stuartille.[1]

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlannin kuningataräiti, Lorrainen prinsessa Marie de Guise kuoli vesipöhöön 45-vuotiaana Edinburghin linnassa 11. kesäkuuta 1560. Hänen toiveensa uskonkiistojen loppumisesta toteutui pian, kun Skotlannin uskonsota päätettiin 5. heinäkuuta 1560 Edinburghin rauhansopimuksella.[7] Ruumis oli lyijyarkussa Edinburghin linnan kappelissa pitkään, kunnes se vietiin salaa Ranskaan.

Hänet haudattiin maaliskuussa 1561 tyttärensä Maria Stuartin läsnäollessa, kuninkaallisen benediktiiniläisluostarin, Abbaye royale de Saint-Pierre-les-Dames'n kirkkoon Reimsiin,[3] jossa hänen nuorempi sisarensa Renée de Lorraine (1522–1602) oli abbedissana.[8] Haudalla ollut Marie de Guisen pronssipatsas ja marmorinen hautamonumentti tuhottiin Ranskan vallankumouksen jälkeisinä levottomina vuosina 1790-luvulla.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Mary Of Lorraine (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.10.2017.
  2. ↑ Nordisk familjebok (1909), s. 563 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 8.10.2017.
  3. ↑ a b c d e Nordisk familjebok (1912), s. 929–930 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 8.10.2017.
  4. ↑ a b c d e f g h i Mary of Guise (1515–1560) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia, Encyclopedia.com. Viitattu 10.11.2024.
  5. ↑ James V (r.1513-1542) www.royal.uk. Viitattu 9.6.2025. (englanniksi)
  6. ↑ a b c James V (r.1513-1542) www.royal.uk. Viitattu 9.6.2025. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d Mary of Guise (englanniksi) The Columbia Encyclopedia, Encyclopedia.com. Viitattu 8.10.2017.
  8. ↑ Joanne Baker: Female Monasticism and Family Strategy: The Guises and Saint Pierre de Reims. The Sixteenth Century Journal, 1997, 28. vsk, nro 4, s. 1091–1108. doi:10.2307/2543570 ISSN 0361-0160 Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maria_Guise&oldid=23349872”