François Guise
François Guise (oik. François I de Lorraine, Guisen herttua; 24. helmikuuta 1519 Bar-le-Duc, Meuse – 24. helmikuuta 1563 Orléans) oli kyvykäs ranskalainen kenraali ja poliitikko. Hän johti Ranskan armeijoita italialaissotien loppuvaiheessa ja oli katolisten tärkeimpiä johtajia Ranskan uskonsotien puhjetessa. Hän sytytti sodat järjestämällä vuonna 1562 Wassyn verilöylyn, jonka vuoksi hugenotit murhasivat hänet seuraavana vuonna.
Guise sai mainetta italialaissodissa johdettuaan menestyksellisesti Metzin puolustusta keisari Kaarle V:n armeijaa vastaan vuonna 1552 ja lyötyään keisarilliset Rentyn taistelussa vuonna 1554. Vuosina 1557–1559 hän johti Ranskan armeijaa sen sotiessa Espanjan Alankomaissa, ja valtasi muun muassa Calais’n englantilaisilta vuonna 1558.
Guisen vanhempi sisar Maria Guise oli mennyt naimisiin Skotlannin kuninkaan Jaakko V:n kanssa vuonna 1538. Heidän tyttärensä oli Maria Stuart, jonka aviomiehestä tuli Ranskan kuningas Frans II vuonna 1559. Tämä nosti Guisen ja hänen veljensä, kardinaali Charles Guisen, korkeaan asemaan Ranskan hovissa, ja heitä voisikin pitää maan todellisina hallitsijoina. Lapsesta asti heikko Frans kuitenkin kuoli jo joulukuussa 1560, ja uuden kuninkaan, 10-vuotiaan Kaarle IX:n noustessa valtaan Guisen veljekset menettivät aikaisemman asemansa, koska uuden kuninkaan äiti ja todellinen hallitsija Katariina de’ Medici ei luottanut heihin.
Kun Katariina de’ Medici alkoi suosia hugenotteja hallinnossaan, tiivistyivät katolisten riitaiset rivit ja Guise nousi yhdeksi kolmesta johtajasta. Katolisten valmistellessa toimia hugenotteja vastaan tapahtui 1. maaliskuuta 1562 Wassyn verilöyly, jossa Guisen miehet tappoivat jumalanpalveluksessa olleita hugenotteja. Tämä sytytti Ranskan uskonsodat. Guise johti katolisia sodassa: hän valtasi hugenoteilta Rouenin, ja oli valmistelemassa Orléansin valtausta, kun kostona Wassyn tapahtumista hugenotit murhasivat hänet pistoolilla helmikuussa 1563.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arnold, Thomas F.: The Renaissance at War. Lontoo: Cassell, 2002. ISBN 0-304-36353-7
