Margaret Burbidge

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Margaret Burbidge
Eleanor Margaret Peachey[1]
Henkilötiedot
Koko nimi Eleanor Margaret Burbidge[1]
Syntynyt 12. elokuuta 1919[1]
Davenport, Cheshire, Iso-Britannia[1]
Kuollut 5. huhtikuuta 2020 (100 vuotta)
San Francisco, Yhdysvallat
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Koulutus ja ura
Tutkimusalue Astrofysiikka ja tähtitiede
Palkinnot

Eleanor Margaret Burbidge[3] (12. elokuuta 19195. huhtikuuta 2020[6]) oli brittiläissyntyinen astrofyysikko. Burbidge oli ensimmäinen nainen joka toimi Kuninkaallisen observatorion tähtitieteilijänä Greenwichissä, Lontoossa. Hän pyrki edistämään naisten mahdollisuuksia luonnontieteellisillä aloilla.[1]

Nuoruus ja koulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Margaret Burbidgein isä oli kemian professori Manchesterin teknillisessä korkeakoulussa, ja hänen äitinsä oli opiskelijana siellä kun he tapasivat. Hänen isänsä siirtyi myöhemmin teollisuuden pariin ja hänellä oli tuottoisia patentteja. Hänellä oli nuorempi sisar. He muuttivat myöhemmin Lontooseen Hampsteadiin. Häntä ja hänen sisartaan ei ohjattu tieteelliselle alalle, ja hänen sisarensa ei sille alkanutkaan. Hän aloitti koulunsa Lontoossa ja oli jo penestä pitäen ollut kiinnostunut numeroista jotka kiehtoivat häntä. Lontoossa ei ollut paljon mahdollisuuksia katsoa tähtiä hän huomasi muistaa nähneensä ensimmäisen kerran tähtiä taivaalla neljävuotiaana kun he olivat kesälomalla Ranskassa.[7]

James Jeans oli hänelle kaukaista sukua mutta hän ei koskaan tavannut häntä. Hänen iso-isänsä tiesi että hänen olevan tähdistä kiinnostunut ja antoi hänen 12- ja 13-vuotissyntymäpäivinään hänelle lahjaksi James Jeansin kirjoja. Olessaan kolmentoista hän meni Francis Hollandin Englannin kirkon kouluun joka oli Lontoossa lähellä Regent’s Parkia. Samoihin aikoihin hänen isänsä alkoi sairastella ja kuoli hänen ollessaan seitsemäntoistavuotias. He kuitenkin pystyivät elämään hän patenttiensa tuloilla, jotka tuottivat melko hyvin. Hän läpäisi yliopiston pääsykokeen viisitoistavuotiaana mutta hänen äitinsä ei halunnut laskea häntä sinne. Hän meni myöhemmin yliopistoon kun oli juuri täyttänyt 17 vuotta.[7]

Opiskelu yliopistossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen äitinsä ei halunnut hänen lähtevän kauas kotoa opiskelemaan, esimerkiksi Oxfordiin tai Cambridgeen joten hän meni vuonna 1939 University College Londoniin. Yliopistossa hän luki matematiikkaa, soveltavaa matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Vuonna 1938 hän alkoi lukemaan myös tähtitiedettä. Luettuaan Max Bornin kirja ”The Restless Universe” hän kiinnostui myös kvanttimekaniikasta ja sen fysiikasta.[7] Hän suoritti University College Londonssa vuonna 1939 Bachelor of Science tutkinnon (B.Sc.) ja Doctor of Philosophy (Ph.D.) astrofysiikasta vuonna 1943.[8]

Avioliitto ja myöhempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1945 hänen ollessaan University College Londonissa fysiikkaa opiskelemassa hän tapasi Geoffrey Burbidgen joka oli suorittamassa omaa Ph.D. tutkintoaan fysiikasta. He menivät naimisiin vuonna 1948.[9] Vuonna 1955 hänen miehensä sai Carnegie-apurahan Mount Wilsonin observatoriossa työskentelyä varten. Observatorio sijaitsee lähellä Pasadenan kaupunkia Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Burbidge otti vaatimattoman tutkijan työn California Institute of Technology Pasadenassa.[1] Hän oli myöhemmin useissa paikoissa tutkijana ja professorina.[10] Hän oli myöhemmin hän oli vuosina 1972–1973 kunikaallisena tähtitieteilijänä ja oli ensimmäinen nainen tässä tehtävässä joka annettiin perinteisesti miehille.[1][10] He asuivat hänen miehensä kanssa vaihtelevasti Yhdysvalloissa ja Englannissa kunnes heistä vuonna 1977 tuli Yhdysvaltain kansalaisia.[8]

B2FH -teoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Margaret Burbidge suoritti 1950–luvulla tähtien spektroskooppisen tutkimuksen jonka pohjalta hän ja Geoffrey Burbidges sekä William A. Fowler Yhdysvalloista ja Fred Hoyle loivat teorian tähdissä tapahtuvista ydinreaktioista.[1][11] Tutkimus teoriasta ”Synthesis of the Elements in Stars” julkaistiin vuonna 1957. Se tarjosi ensimmäisen selityksen sille miten alkuaineet hiilestä rautaan muodostuvat. B2FH -teoria on nimetty sen luoneiden tutkijoiden sukunimien alkukirjaimista ja julkaisua nimitetään B2FH-paperiksi.[1][11][12]

Palkinnot ja kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burbidge voitti Helen B. Warner -palkinnon miehensä kanssa 1959,[2] Bruce-mitalin itsenäisesti 1982,[3] National Medal of Sciencen 1983[4] ja Royal Astronomical Societyn kultamitalin miehensä kanssa 2005.[5] Hänet valittiin vuonna 1978 Kansallisen tiedeakatemian jäseneksi.[13]

Vuonna 1971 Margaret Burbidge kieltäytyi Annie Jump Cannon -palkinnosta koska piti vain naisille suunnattua palkinto syrjivänä.[14] Asteroidi 5490 Burbidge on nimetty hänen mukaansa.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 5. painos 2014. ISBN 978-952-5329-26-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Margaret Burbidge Encyclopædia Britannica. Viitattu 7.3.2019 (englanniksi).
  2. a b Helen B. Warner Prize for Astronomy American Astronomical Society (AAS). Viitattu 7.3.2019 (englanniksi).
  3. a b c Tenn, Joe: Eleanor Margaret Peachey Burbidge, 1982 Bruce Medalist The Bruce Medalists. Viitattu 7.3.2019 (englanniksi).
  4. a b Ayala, Melissa: E. Margaret Burbidge National Science and Technology Medals Foundation. Viitattu 7.3.2019 (englanniksi).
  5. a b McDonald, Kim: Physics Professors Geoffrey and Margaret Burbidge Win Gold Medal UCSD News. 7.3.2005. Viitattu 7.3.2019 (englanniksi).
  6. E. Margaret Burbidge, Astronomer Who Blazed Trails on Earth, Dies at 100 The New York Times. 6.4.2020. Viitattu 7.4.2020.
  7. a b c DeVorkin, David: Oral History Interviews – E. Margaret Burbidge American Institute of Physics. 13.7.1978. Viitattu 7.3.2019 (englanniksi).
  8. a b Wayne, Tiffany K.: American Women of Science Since 1900, s. 272–273. ABC-CLIO, 2011. ISBN 978-1-59884-158-9. Teoksen verkkoversio.
  9. Bitterman, Jay: Astronomy Bio... Eleanor MP Burbidge The Lake County Astronomical Society. elokuussa 2003. Viitattu 7.3.2019 (englanniksi).
  10. a b Karttunen, Hannu, s. 406
  11. a b Karttunen, Hannu, s. 214
  12. Burbidge, E. Margaret; Burbidge, Geoffrey; Fowler, William A.; Hoyle, Fred: Synthesis of the Elements in Stars. Reviews of Modern Physicis, lokakuu 1957, 29. vsk, nro 4, s. 547–650. doi:10.1103/RevModPhys.29.547. Artikkelin verkkoversio Viitattu 7.3.2019.
  13. E. Margaret Burbidge Contributions of 20th Century Women to Physics – University of California. Viitattu 7.3.2019 (englanniksi).
  14. Humphreys, Roberta M.: The award rejection that shook astronomy. Physics Today, 27.2.2018. doi:10.1063/PT.6.4.20180227a. Artikkelin verkkoversio Viitattu 7.3.2019.
  15. Discovery Circumstances: Numbered Minor Planets (5001)-(10000) The International Astronomical Union Minor Planet Center. Viitattu 7.3.2019 (englanniksi).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]