Marc Aurel Stein

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sir Aurel Stein vuonna 1909.

Sir Marc Aurel Stein (26. marraskuuta 1862, Budapest26. lokakuuta 1943) oli syntyään unkarinjuutalainen arkeologi, josta tuli Britannian kansalainen vuonna 1904.[1] Hän oli myös useiden Intian yliopistojen professori. Hän teki kolme onnistunutta ja yhden epäonnistuneen tutkimusmatkan Keski-Aasiaan.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurel Stein syntyi juutalaiseen perheeseen. Hänet kuitenkin kastettiin kristinuskoon, koska hänen vanhempansa arvelivat, että poika menestyisi siten paremmin elämässään. Hän opiskeli itämaisia kieliä Wienin ja Leipzigin yliopistoissa. Hänen kieliopintoihinsa jäi kuitenkin olennainen aukko, kun hän ei osannut kiinaa. Hän muutti Britanniaan ja edelleen 26-vuotiaana Intian Lahoreen (nykyisin Pakistania) ja teki tutkimusmatkojaan sieltä. [2]

Matkat ja menetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stein kulki tutkimusmatkoillaan yhteensä noin 40 000 kilometriä eri puolilla Kiinan Turkestania. Hän oli pienikokoinen mutta vahvarakenteinen mies. Hän oli orientalisti ja ryhtyi tutkimusmatkailijaksi todistaakseen oikeaksi tieteellisiä otaksumiaan Kiinan syrjäseuduille hautautuneista muinaiskaupungeista. Aloittaessaan vuonna 1900 ensimmäisen tutkimusmatkansa hän oli jo 37-vuotias. Päästyään Taklimakanin autiomaassa lähellä Hotania sijaitsevaan Dandan Oilikin muinaiskaupunkiin hän teki suurlöydön: 150 muinaista buddhalaista seinämaalausta ja stukkoreliefiä sekä intialaisia käsikirjoituksia. Hän käytti kohdetta myös kehittääkseen kaivaustekniikkaa, jolla hiekkaan hautautuneet kohteet saataisiin parhaiten tutkituksi. [2]

Saksalainen kielentutkija Rudolf Hoernle oli muinaisintialaisten käsikirjoitusten tuntija. Hän sai Steinin löytöjä tutkittavakseen, koska niissä käytetty kirjaimisto oli ennestään tuntematonta. Hoernle pystyi tulkitsemaan niitä, ja hän havaitsi, että niistä osa oli tieteelle ennestään tuntematonta sakan kieltä. [2]

Väärennettyjen aarteiden paljastaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1901 Stein paljasti Islam Akhun -nimisen hotanilaisen huijarin toimet. Huijarin kautta oli Eurooppaan kulkeutunut arkeologisia löytöjä, joissa oli esimerkiksi ennestään tuntemattomia kirjainmerkkejä. Tällaiset “muinaiset kirjoitukset” menivät Euroopan yliopistoissa täydestä, mutta Stein ei omissa tutkimuksissaan ollut tavannut vastaavia. Stein vakuuttui, että kyse on väärennöksistä, mutta vasta kotietsintä ja tutkimusretkeläisten tarkat muistiinpanot osoittivat, että Akhun oli väärentänyt ne itse.[2]

Mogao-luolien tutkiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs taolainen munkki löysi vuonna 1899 suuren kätketyn kirjaston Dunhuangin läheltä Tuhannen Buddhan luolista [3]. Vuonna 1907 Stein saapui tutkimaan luolia ja löysi sieltä suuren käsikirjoituskokoelman. Stein turvautui arveluttaviin keinoihin saadakseen käsikirjoitukset kuljetetuksi Eurooppaan: löydön tehnyt munkki myi Steinille 7 000 kokonaista kirjoituskääröä ja 6 000 fragmenttia [3]. Hän joutui kuitenkin ottamaan suuresta kokoelmasta summittain pienen osan. Ranskalainen tutkija Paul Pelliot teki muutamaa vuotta myöhemmin systemaattisempaa valintaa. [2] Myöhemmin Stein löysi myös kadonneeksi uskotulla tokaarin kielellä kirjoitettuja tekstejä ja rekisteröi lukuisia arkeologisia kohteita muun muassa Iranista ja Pakistanista.

Löytöjen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steinin löytämiä taide-esineitä on British Museumissa ja Victoria and Albert Museumissa Britanniassa sekä Srinagarin museossa ja New Delhin National Museumissa Intiassa.[1] British Librariumissa on Steinin 1920- ja 1930-luvuilla tekemiin tutkimusmatkoihin perustuva kirjoituskokoelma. Steinin kokoelmat ovat tärkeitä Keski-Aasian ja buddhalaisuuden taiteen ja kirjallisuuden tutkimukselle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Victoria and Albert Museum, Digital Media webmaster@vam.ac.uk: Sir Aurel Stein www.vam.ac.uk. Viitattu 15.8.2018. (englanniksi)
  2. a b c d e Hopkirk, Peter: Silkkitie : Tutkimusmatkat kadonneiden kaupunkien ja aarteiden jäljillä Kiinan Keski-Aasiassa, s. 111–115, 132–134, 154–157, 165–168, 269. Alkukielinen teos: Foreign Devils in the Silk Road, (1980). Suomentanut Hannes Virrankoski. Karisto, 1996. ISBN 951-23-3601-4.
  3. a b The 'Caves of the Thousand Buddhas' Web Archive: British Museum. Viitattu 30.5.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]