Mannakka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mannakka
Манновка, Mannovka

Mannakka

Koordinaatit: 59°26′53″N, 28°18′40″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Suuri-Lutska
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2011) 11











Mannakka[1] (ven. Ма́нновка, Mannovka) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Suuren-Lutskan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Laukaanjoen oikealla rannalla[2] 27 kilometriä kunnan keskuspaikasta Kingiseppskistä[3] luoteeseen. Kylässä on 11 vakituista asukasta (vuonna 2011)[4].

Mannakan kylä mainitaan ensimmäisen kerran ruotsalaisten vuosina 1618–1623 laatimassa verokirjassa[5]. Vuonna 1848 siellä oli 126 asukasta, jotka olivat kaikki inkeroisia[6]. 1800-luvun alussa asukkaat olivat tilanomistajan maaorjia ja myöhemmin valtion talonpoikia,[7][8] jotka kuuluivat Haavikon ortodoksiseen seurakuntaan[9]. Vuonna 1862 kylässä oli 23 taloa ja 168 asukasta[10]. Neuvostoaikana Mannakka kuului aluksi Tiensuun[11] ja myöhemmin Koskinan (Koškino) kyläneuvostoon[12].

Kylä koostuu puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista, jotka jakautuvat suurempaan pohjoiseen ja pienempään eteläiseen kylänosaan[2]. Valtaosa taloista toimii kesäasuntoina[13]. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan 30 henkeä[14].

Mannakkaan johtaa asfaltoitu maantie Jaamasta[15]. Kylästä on linja-autoyhteys Jaamaan[16].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 141. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.4.2015).
  2. a b Materialy, s. 75.
  3. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 92. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.4.2015). (venäjäksi)
  4. Materialy, s. 91.
  5. Andrijašev, A. M.: Materialy po istoritšeskoi geografii Novgorodskoi zemli, s. 455. Moskva: Imperatorskoje obštšestvo istorii i drevnostei rossijskih pri Moskovskom universitete, 1914.
  6. von Köppen, Peter: ErklärenderText zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 40. St.-Petersburg: , 1867.
  7. Opisanije Sankt-Peterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam, s. 67. Sankt-Peterburg: Gubernskaja tipografija, 1838.
  8. Alfavitnyi spisok seleni po ujezdam i stanam Sankt-Peterburgskoi gubernii, s. 26. Sankt-Peterburg: Tipografija gubernskogo pravlenija, 1856.
  9. Istoriko-statistitšeskije svedenija o S.-Peterburgskoi jeparhii, s. 314. S.-Peterburg: S.-Peterburgski jeparhialnyi istoriko-statistitšeski komitet, 1885.
  10. Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 212. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennih del, 1864.
  11. Rykšin, P. Je.: Administrativno-territorialnoje ustroistvo Leningradskoi oblasti, s. 239. Leningrad: Izdatelstvo Lenoblispolkoma i Lensoveta, 1933. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.4.2015). (venäjäksi)
  12. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti: spravotšnik, s. 69. Leningrad: Lenizdat, 1990. ISBN 5-289-00612-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.4.2015). (venäjäksi)
  13. Materialy, s. 101.
  14. Materialy, s. 211.
  15. Materialy, s. 107.
  16. Materialy, s. 111.