Mangaanidioksidi
| Mangaanidioksidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 1313-13-9 |
| PubChem CID | 14801 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | MnO2 |
| Moolimassa | 86,9 g/mol |
| Ulkomuoto | mustanruskea kiteinen aine |
| Sulamispiste | 553 °C (hajoaa) |
| Tiheys | 5,0 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | ei liukene veteen |
Mangaanidioksidi eli mangaani(IV)oksidi (MnO2) on musta, jauhemainen suola, joka tunnetaan myös nimillä ruskokivi ja pyrolusiitti-nimisenä mineraalina. Mangaanidioksidi on lähes poikkeuksetta teollisuuden lähtöaineena muita mangaanisuoloja valmistettaessa. Mangaanidioksidia käytetään tavallisissa kuivapareissa, paristojen keskeisissä rakennuspaloissa, joissa se pelkistyy alemmalle hapetusluvulle.[1]
Mangaanidioksidi liukenee hyvin lämpimään, väkevöityyn rikkihappoon (kaava alla). Samalla vapautuu happea.
2MnO2 (s) + 2H2SO4 (aq) → 2MnSO4 (aq) + O2 + H2O
Vastaava reaktio suolahapon kanssa[1]:
MnO2 (s) + 4HCl (aq) → MnCl2 + Cl2 + 2H2O
Molemmissa tapauksissa havaitaan mangaanin yhtenevyys lähisukulaiseensa rautaan.
Mangaanidioksidi on veteen liukenematonta ja sen moolimassa on 86,9 g/mol, sulamispiste 553 °C (hajoaa dimangaanitrioksidiksi eli mangaani(III)oksidiksi Mn2O3 ja hapeksi[1]), tiheys 5,0 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3) ja CAS-numero 1313-13-9.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 186. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3