Malli Cajander

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Malli Cajander on termi, jolla pyritään kuvaamaan Suomen armeijan heikkoa varustetasoa talvisodan alkaessa vuonna 1939. Termi viittasi pääministeri Cajanderiin, mutta on sikäli harhaanjohtava, että Cajanderin III hallituksen aikana puolustusmenot tosiasiassa kasvoivat.

Varustautumattomuuden taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan sisällissota toimi aseiden, kuten panssarivaunujen, hävittäjälentokoneiden ja taktisten pommikoneiden kehityksen kiihdyttäjänä. Etupainoisten hankintojen uskottiin aiheuttavan sen, että varustus olisi vanhentunutta kun sitä olisi jouduttu käyttämään.[1] Cajanderin III hallitus (12. maaliskuuta 1937 – 1. joulukuuta 1939) pyrki varustelemaan, mutta maltillisesti. Pääministeri Cajander ei ollut suursodan epätodennäköisyyden kannalla hallituksessa yksin, vaan monet ministerit, muun muassa Väinö Tanner eivät uskoneet sodan mahdollisuuteen. Suomessa oli saavutettu poliittinen konsensus puolustusvoimien hankintojen jouduttamisesta jo vuonna 1938, mutta käytännössä laajuus jäi myöhemmin päätettäväksi.[1]

Kesäkuussa 1939, puoli vuotta ennen talvisodan syttymistä, Cajander ilmoitti tyytyväisyytensä siitä, että Suomen armeijan hankintoja oli osittain lykätty myöhemmäksi. Näin säästettäisiin valtion varoja, koska ei ollut ostettu liian aikaisin varusteita, jotka olisivat kuitenkin sodan sattuessa jo vanhentuneita ja osittain käyttökelvottomia.[2]

Malli Cajander[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumipukuisia sotilaita talvisodassa.

Jalkaväkisotilaan henkilökohtaisen varustuksen osalta malli Cajander tarkoitti sitä, että osalle talvisodan sotilaista ei ollut antaa aluksi kuin kivääri, kokardi, sotilaspuvun housut ja miehistövyö sotilaan univormuksi, minkä vuoksi sotilaat joutuvat taistelemaan talvisodan alussa mukanaan tuomissaan siviilivaatteissa.

Siviilivaatteiden ja univormujen päälle laitettiin lumipuku, joten siviilivaatteisiin pukeutuneet eivät erottuneet paljoakaan suojeluskunnan tai puolustusvoimien univormussa palvelevista. Lumipuvut muun vaatetuksen päälle kyettiin tuottamaan verrattain nopeasti, mutta varustuksessa oli paljon muita puutteita, mihin alettiin viitata yleisemminkin puheessa ja kirjoituksissa malli Cajanderina. Suomella oli talvisodassa noin 350 000 sotilasta, joista vain suojeluskuntiin kuuluneella kolmanneksella oli varmasti käyttökelpoinen univormu ja kivääri. Varustukseen kuului lisäksi myös pääasiassa saksalaista ensimmäisen maailmansodan tyyppiä oleva vyöhön kiinnitettävä patruunakotelo ja nahkasaappaat.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Väinö Tanner: Olin ulkoministerinä Talvisodan aikanalähde tarkemmin?
  2. Wolf H Halsti: Talvisota 1939-1940lähde tarkemmin?
  3. Martti Sinerma, Timo Palmunen et al: Tuntematon sota : uusia ja yllättäviä tapahtumia talvi- ja jatkosodan vuosiltalähde tarkemmin?