Makedonianmänty
| Makedonianmänty | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Havupuut Pinophytina |
| Luokka: | Havupuut Pinopsida |
| Lahko: | Pinales |
| Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
| Suku: | Männyt Pinus |
| Laji: | peuce |
| Kaksiosainen nimi | |
 Makedonianmännyn luontainen yhtäjaksoinen levinneisyys. ✖ Eristyneitä populaatioita |
|
| Katso myös | |
Makedonianmänty (Pinus peuce) on mäntyjen sukuun ja mäntykasvien heimoon kuuluva havupuu. Laji kasvaa luonnonvaraisena Balkanin vuoristossa, yleensä 1 000–2 200 metrin korkeudella ja muodostaa usein puurajan. Se kasvaa parhaimmillaan 35–40 metrin pituiseksi, ja runko voi saavuttaa 1,5 metrin läpimitan. Normaali korkeus on kuitenkin 10–18 metriä.[3] Parhaiten se menestyy valoisalla paikalla. Laji on kotoisin nimensä mukaisesti Makedoniasta ja kasvaa yleensä tuoreissa keskiravinteisissa metsissä tai kallioilla.[3]
Neulasia on viisi yhdessä samassa kääpiöoksassa, ja pituudeltaan ne ovat 7–12 senttimetriä.[3] Kävyt ovat pituudeltaan yleensä 8–15 senttimetriä.[3][4] Siemenet ovat 7 millimetrin mittaisia, ja niissä on 1,5 senttimetriä pitkä siipi.[3] Siemeniä levittää tuuli, mutta usein asialla voi olla myös pähkinähakki.
Makedonianmänty on kestävä koristekasvi Etelä- ja Keski-Suomessa.[4]
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Puita luontaisella levinneisyysalueellaan Malovitsassa, Rilan vuoristoalueella -
Makedonianmänty talvella -
Käpyjä
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Farjon, A.: {{{taksoni}}} IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-2. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.11.2019. (englanniksi)
- ↑ ITIS: Pinus peuce Viitattu 3.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Leena Hämet-Ahti, Annikki Palmén, Pentti Alanko ja Peter M. A. Tigerstedt: Suomen puu- ja pensaskasvio. Dendrologian Seura - Dendrologiska Sällskapet 1992. s. 83
- ↑ a b Coombes, Allen: Puut, s. 40. Suomentanut Jani Kaaro. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30137-x.