Maija Barić

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maija Barić nukkepajalla - Kuva Ari Aalto

Maija Barić (ent. Ruuska, s. 20. huhtikuuta 1950 Helsinki) on suomalainen nukketeatteritaiteilija, käsikirjoittaja, ohjaaja, kirjailija ja lauluntekijä.

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maija Barić kirjoitti ylioppilaaksi 1969 Alppilan yhteislyseosta ja valmistui lastentarhanopettajaksi vuonna 1972 Helsingissä. Hän opiskeli musiikkia vuosina 1969-1971 Berliinin Hochschule für Musik -korkeakoulussa. Vuosina 1974-1977 hän opiskeli nukketeatteria Prahan Muusisten Taiteiden Akatemiassa (DAMU) Suomen kulttuurirahaston apurahan turvin. Vuosina 1980-82 hän syvensi ammatillista osaamistaan Prahassa Tšekkoslovakian valtion kulttuuriapurahan tuella.[1]

Työ ja saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1977 Maija Barić perusti Nukketeatteri Sampon yhdessä Bojan Barićin ja Anneli Forssin kanssa. Maija Barić toimi Nukketeatteri Sampon taiteellisena johtajana aina vuoteen 2014 asti.[2]

Maija Barić on käsikirjoittanut ja ohjannut lähes 30 näytelmää Nukketeatteri Sampossa, ja suunnitellut ja rakentanut teatterinuket ja lavastuksen näihin esityksiin ja myös esiintynyt itse monissa niistä. Teatterityön ohella hän toimi nukeillanäyttelijänä myös useissa tv-ohjelmissa.

Tunnetuimpia Maijan luomista nukketeatterihahmoista ovat Duppaduulix, Tohelo ja Torvelo.

Maijan teatterinukkeja on nähty näyttelyissä Helsingissä, Turussa ja Tampereella vuodesta 1987 lähtien. Niitä on pysyvästi näytteillä Nukketeatteri Sampon galleriassa Helsingin Erottajankadulla.

Maija on julkaissut useita kirjoja, mm. Nukketeatteria! -kirjan (kuvitus Kristiina Louhi), joka esittelee nukketeatterin tekemistä ja on käännetty kymmenille kielille, ja useita Tohelo ja Torvelo -kirjoja. Hän on myös kirjoittanut nukketeatteria käsitteleviä artikkeleita vuodesta 1981 lähtien eri taide- ja varhaiskasvatusjulkaisuihin.

Maija on säveltänyt ja sanoittanut kymmenittäin lauluja Sampon esityksiin. Niitä on myös julkaistu äänitteillä, jotka kuuluvat olennaisesti suomalaiseen musiikkikasvatukseen päiväkodeissa ja musiikkileikkikouluissa. Vuonna 2005 näitä sävellyksiä koottiin myös Lauluja! -nuottikirjaan. Maijan tunnetuimpia lauluja ovat mm. ”Pieni ystäväni mun”, joka on hyvin käytetty esimerkiksi muskarien loppulauluna, ”Silitän poskesi nukkaa”,”Joulu tulla jollottaa”, ”Ihmeellinen amaryllis”, ”Pikkuruiset piipertäjät Tipi ja Topi”.

Opetustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maija Barić on toiminut nukketeatterin luennoitsijana ja kouluttajana vuodesta 1977 lähtien mm. Helsingin yliopistossa, Sibelius-Akatemiassa, Teatterikorkeakoulussa, Helsingin Konservatoriossa (myöh. Stadia, nyk. Metropolia Ammattikorkeakoulu), eri kaupunkien kesäyliopistoissa, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, eri yhdistysten ja seurakuntien kursseilla eri puolilla Suomea, sekä myös Ruotsissa ja Virossa.

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maija Barić on palkittu työstään useita kertoja. Hänelle on myönnetty mm.

  • Nuoren taiteen Suomi-palkinto Nukketeatteri Sampolle 1986
  • Mannerheimin Lastensuojeluliiton Työtä lasten hyväksi -mitali 1994
  • Ebeneser-säätiön palkinto 1994
  • Valtion tiedonjulkistamispalkinto vuonna 1997 Nukketeatteria! -kirjasta (Maijalle ja kirjan kuvittaneelle Kristiina Louhelle)
  • Itä-Helsinki-palkinto Nukketeatteri Sampolle 2000
  • Tove Jansson -palkinto vuonna 2006
  • Elsa Enäjärvi-Haavio -palkinto 2010
  • Lastenteatterijärjestö Suomen Assitej ry:n ensimmäinen Assitej-palkinto elämäntyöstä lastenteatterin hyväksi vuonna 2016.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barićilla on neljä lasta; Anna (1977-2007), Iivo (s. 1978), Maria (s. 1984), Julia (s. 1986).

Kirjat ja julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nukke lapsen ystävänä, 1981, 1985, MLL
  • Pöytäteatterin sadut sekä koottava nukketeatterivälineistö, 1986, MLL (kuvitus Camilla Mickwitz)
  • Lauluja ja loruja käsinukeille sekä koottava käsinukkevälineistö, 1988, MLL (kuvitus Camilla Mickwitz)
  • Nukketeatteria tekemään diasarja, äänite ja opaskirjanen, 1988 (valokuvat Ari Aalto, kuvitus Camilla Mickwitz)
  • Nukketeatteria! 1996, MLL (kuvitus Kristiina Louhi)
  • Nukketeatterivuosi -toimintakalenterit 1997, 1998, MLL
  • Ihana joulu, satukirja ja äänikirja, 1998, Lasten Keskus (kuvitus Matti Westerlund)
  • Joen laulu, satukirja ja äänikirja, 1999, Lasten Keskus (kuvitus Vasso Psaraki, käännetty myös kreikan kielelle 2001, Patakis)
  • Tohelon ja Torvelon pääsiäinen, 2001, Lasten Keskus (kuvitus Matti Westerlund)
  • Tohelon ja Torvelon joulukuu, 2001, Lasten Keskus (kuvitus Matti Westerlund)
  • Haltioitumisen hetkiä – Moments of Inspiration, 2002, Nukketeatteri Sampo (valokuvat Ari Aalto)
  • Lauluja (50 laulun nuottikirja), 2005, Lasten Keskus ja Nukketeatteri Sampo (kuvitus Kristiina Louhi)
  • Tohelon ja Torvelon nukketeatterissa, 2007, Lasten Keskus (kuvitus Matti Westerlund)
  • Lurpukka ja sininen takki, äänikirja, 2007, Nukketeatteri Sampo
  • Törön ja Viuhun seikkailut, äänikirja, 2007, Nukketeatteri Sampo

Lisäksi vuodesta 1981 alkaen useita artikkeleita eri taide- ja varhaiskasvatusjulkaisuihin.

TV:n lastenohjelmat, joiden tekemisessä Maija Baric on ollut mukana:

  • Olipa kerran pieni prinssi 1979
  • Pöytäteatterin paperinuket esittävät, 10 osaa (50 min) 1986
  • Lasten päivä nukketeatterissa (70 min) 1992
  • Hei Peikot Vekkuliveikot, 4 osaa, 1990
  • Pieni Setämies 1994
  • Tohelon ja Torvelon nukketeatteri, 12 osaa (70 min) 1996
  • Joulukalenteri, 26 osaa (yht. 3 tuntia) 1998, julkaistu myös DVD-tallenteena 2004
  • Juhlaveturi, 22 osaa, 1999-2001
  • Tohelo ja Torvelo pääsiäispuuhissa, 4 osaa (20 min) 2000

Äänitteitä, joilla julkaistut Sampon esityksiin tehdyt laulut ovat Maija Barićin käsialaa (säv. & san.)

  • Pieni pääsiäislevy 2001
  • Oi lumoa, oi valoa 2001
  • Missä ilo asustaa 2002
  • Unta ja unelmia 2004
  • Tervetuloa maailmaan 2010
  • Onnea toivotan 2010
  • Yhdessä 2010 (myös muita tekijöitä)
  • Lauluhyrrä 2013
  • Hyvän tuulen lauluja 2014
  • Joulu tulla jollottaa 2016
  • Satumaisia säveliä 2017 (myös muita tekijöitä)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. lähde: Maija Baric
  2. Lähde: Maija Baric; [1]