Camilla Mickwitz

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Camilla Mickwitz (o.s. Zilliacus; 22. syyskuuta 1937 Helsinki4. heinäkuuta 1989 Helsinki)[1] oli suomalainen lastenkirjailija, kuvittaja ja animaattori. Hän loi Pikku Kakkosen alkuanimaation ja Varokaa heikkoa jäätä -tietoiskun[2] sekä animaatiosarjat ja niihin perustuvat kirjasarjat Emiliasta, Jasonista ja Mimosasta.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsinkielisen Camilla Mickwitzin vanhemmat olivat vuorineuvos Gunnar Fredrik Zilliacus ja Brita Julia Storgårds. Hän oli vuodesta 1960 naimisissa varatuomari Erik Mickwitzin kanssa.[1]

Mickwitz valmistui Taideteollisesta oppilaitoksesta graafikoksi vuonna 1958. Hän työskenteli mainospiirtäjänä Suomen Ilmoituskeskuksessa ja Yhtyneillä Kuvalehdillä, kunnes jättäytyi vuonna 1966 freelanceriksi. Päivätyöstä vapautuminen mahdollisti omien kuvitusten tekemisen.[1]

Animaattorina Mickwitz oli yksi Yleisradion lastenohjelmien tuottajan Berit Neumannin löydöistä, ja hän sai opetella pala-animaatioiden tekemistä Ylen trikkistudiolla.[1] Mickwitz teki ensimmäiset lyhyet animaationsa Ylelle vuonna 1968. Hänen ensimmäinen animaatiosarjansa oli vuonna 1969 valmistunut neliosainen Max ja Murre (Max och Murren), joka oli samalla Suomen ensimmäinen värillinen ruotsinkielinen tv-ohjelma. Mickwitz tunnetuimmat animaatiosarjat ovat neliosainen Jason-sarja (1972–1974), kuusiosainen Emilia-sarja (1978), puolituntinen Mimosa-elokuva (1983) sekä kaksi lyhyempää Mimosa-tarinaa (1985 ja 1987). Lisäksi Mickwitz animoi Pikku Kakkosen yhä käytössä olevan alkutunnuksen vuonna 1983 ja kuuluisan jäävaroituksen vuonna 1986. Kaikki Mickwitzin animaatiot perustuvat pala-animaatiotekniikkaan.[4]

Mickwitz sovitti tunnetuimmat animaatiohahmonsa tuoreeltaan myös lasten kuvakirjoiksi. Jason-hahmosta valmistui vuosina 1975–1978 neljä kuvakirjaa, Emiliasta vuosina 1979–1981 viisi kuvakirjaa ja Mimosasta vuosina 1983–1987 neljä kuvakirjaa. Mimosa-sarjan jälkeen Mickwitz alkoi toteuttaa uudet ideansa ensin kirjoina ja vasta sen jälkeen animaatioina, kun siihen asti hän oli työskennellyt päinvastaisessa järjestyksessä.[1] Mickwitzin kirjojen tekstit kertovat ajan hengen mukaisesti arjesta, päivähoidosta, yksinhuoltajista ja luonnonsuojelusta, ja niiden kuvitus on hilpeää, värikylläistä, sisältää selkeitä muotoja ja niiden hahmot ovat pyöreitä.[5] Mimosa-kirjojen myötä Mickwitzin tuotantoon tuli 1980-luvulla mukaan myös fantasiaelementtejä. Hän käytti kuvituksissa erilaisia tekniikoita, Jasoneissa liitua, Emilioissa vesivärejä ja Mimosoissa guassia. Mickwitz kirjoitti kirjansa ruotsiksi, mutta suomensi ne itse, ensimmäistä Jason-kirjaa lukuun ottamatta. Hänen kirjojaan käännettiin myös useille kielille varsinkin muissa Pohjoismaissa.[1]

Mickwitz teki yli kaksikymmentä kuvakirjaa[6] ja lähes yhtä monta animaatioelokuvaa.[7] Hän sai useita kotimaisia ja kansainvälisiä elokuva- ja lastenkirjapalkintoja, kuten elokuvataiteen valtionpalkinnon 1973 ja 1979, kirjallisuuden valtionpalkinnon 1973, 1976 ja 1986, Suomen kirjataiteen komitean Kirjavalio-palkinnon 1976, 1980, 1984, 1987 ja 1988, Arvid Lydecken -palkinnon 1979, Svenska litteratursällskapetin palkinnon 1979, valtion elokuvapalkinnon 1983 ja 1987, Rudolf Koivu -palkinnon 1984, Svenska kulturfondenin kulttuuripalkinnon 1986 sekä lastenkulttuurin valtionpalkinnon 1987. Hänen lyhytanimaationsa Jasonin kesä palkittiin vuonna 1975 Yhdysvalloissa The Hollywood Festival of World Television -festivaalilla parhaana lasten animaationa.[1][4]

Mickwitz kuoli 51-vuotiaana äkilliseen aivoverenvuotoon. Hänen viimeinen kirjansa, suoraan suomeksi kirjoitettu Uusitalojen uusi talo ilmestyi postuumisti samana vuonna.[1]

Kuvakirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jason (1975)
  • Jasonin kesä (1976)
  • Jason ja vihainen Viivi (1977)
  • Jason muuttaa maasta (1978)
  • Emilia ja kolme pikkuista tätiä (1979)
  • Emilia ja kuningas Oskari (1980)
  • Emilia ja Oskarin nukke (1980)
  • Emilia ja onni (1980)
  • Emilia ja kaksoset (1981)
  • Mimosa (1983)
  • ... ja sinusta tulee pelle (1984)
  • Mimosan syntymäyö (1985)
  • Mimosa ja täysikuufestivaali (1987)
  • Pieni enkeli (1987)
  • Ei kai täällä ole käärmeitä? (1988)
  • Uusitalojen uusi talo (1989)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Aarnio, Ansa: Mickwitz, Camilla (1937–1989) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2015. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Varokaa heikkoa jäätä -tietoisku Ylen Elävässä arkistossa.
  3. Lainattavat kuvitusnäyttelykokonaisuudet. Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutti.
  4. a b Tuula Leinonen: 100 vuotta suomalaista animaatiota, s. 121–123. Aalto ARTS Books, Helsinki 2014.
  5. Camilla Mickwitz, kuvitusoriginaaleja. Web Archive. (Taide- ja kulttuurikeskus. Tuusula 2005.)
  6. Open Library.
  7. Camilla Mickwitz Elonetissä.