Varokaa heikkoa jäätä
| Varokaa heikkoa jäätä | |
|---|---|
| Heikot jäät | |
 Pikku Kakkosen tunnuksen karhu putoaa jäihin. |
|
| Ohjaaja | Marja-Liisa Hieta |
| Käsikirjoittaja | Camilla Mickwitz |
| Tuottaja | Marja-Liisa Hieta |
| Säveltäjä | Jukka Siikavire |
| Pääosat | Jukka Siikavire (Nallen ääni) |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Yleisradio |
| Ensi-ilta | 4. huhtikuuta 1986 |
| Kesto |
3.31 (vuoden 1986 versio)[1] 3.04 (vuoden 1996 versio)[1] |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Varokaa heikkoa jäätä (tunnetaan myös nimellä Heikot jäät[2]) on suomalainen Camilla Mickwitzin luoma pala-animaatioelokuva. Animaatiota on esitetty Yle TV2:n Pikku Kakkonen -ohjelman yhteydessä. Ensimmäisen kerran animaatio esitettiin 4. huhtikuuta 1986 esitetyssä Pikku Kakkosessa. Siitä lähtien sitä on esitetty tähän päivään asti syksyisin ja keväisin.[3]
Animaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Animaatioelokuva on tietoisku, jossa kerrotaan kuinka toimia, jos jäät pettävät alta.[4] Animaatiossa esiintyvät Mickwitzin luomat Pikku Kakkosen tunnuksessa esiintyvät hahmot.
Vuosina 1996–1998 sekä vanhaa että uutta versiota näytettiin televisiossa sen mukaan, paljonko lähetysaikaa animaatiolle kulloinkin oli käytettävissä.[2] Alkuperäistä versiota on sittemmin esitetty ajoittain Yle Teemalla ja joskus myös Yle TV2 -kanavalla.
Animaatioelokuva palkittiin vuonna 2013 Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton Viisaasti vesillä -kampanjan vuoden vesiturvatekona.[5]
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Animaatioelokuvan musiikin on säveltänyt ja sovittanut Jukka Siikavire.[2] Siikavire sävelsi musiikit noin viikossa pala kerrallaan, ja kun sävellykset olivat valmiina, ne soitettiin studiossa oikeisiin kohtiin.[6] Soittimina käytettiin syntetisaattoria, klarinettia, trumpettia, pasuunaa ja erilaisia lyömäsoittimia.[6] Soittajina olivat Siikavireen lisäksi Ippe Kätkä ja Reijo ”Takku” Ylinen.[2] Vuonna 1996 alkuperäinen sävellys äänitettiin säveltäjän johdolla uudestaan, koska 1980-luvulla tehdyn animaation ääniraita oli kulunut sekä animaatiosta haluttiin uusi tiiviimpi ja modernimpi versio. Uutta ääniraitaa pidettiin kuitenkin pelottavampana kuin vuoden 1986 versiota.[2][6] Uudessa versiossa soittajina toimivat Siikavire ja Jyrki Niemi.[2]
Siikavire antoi myös äänensä animaatiossa esiintyvälle nallelle, joka lausahtaa elokuvan lopussa "Varokaa heikkoa jäätä!, Mmmh.". Siikavireen mukaan lausahduksesta otettiin ainakin kymmenen ottoa, jotta lopputulos ei olisi ollut pelottava.[6]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikku Kakkosen tunnuksesta tutut hahmot siirtyvät ”Tohlopinrannan” televisiostudiota esittävään rakennukseen. Hahmoista Heikki ja Nalle ovat jääneet leikkimään lumisotaa ja huomaavat muiden lähteneen. He päättävät lähteä, ja laskevat mäkeä alas rannalle. Nalle ehdottaa Heikille, että käveltäisiin jäätä pitkin, johon Heikki ei suostu, vaan lähtee kävelemään rannan reunaa pitkin. Nalle kävelee jäätä pitkin, ja putoaa jäihin. Kun Nalle on jäissä, tunnuksesta tuttu lintu raakkuu ”studion” laiturilla. Heikki pelastaa Nallen kaulaliinalla, ja Nalle kierii jäätä pitkin takaisin rannalle ja kuivattelee itsensä. Nalle on häpeissään, mutta Heikki lohduttaa häntä. Heikki ja Nalle kävelevät studiolle, jossa Nalle saa lämmitellä. Sen jälkeen kaikki tunnushahmot hämmästyvät ja muodostavat Pikku Kakkonen -ohjelmasta tutun logon, ja hetken päästä kuva lähentyy Nallea, jolloin Nalle varoittaa mörisevällä äänellä: ”Varokaa heikkoa jäätä! Mmmh”. Animaatio päättyy lopputeksteihin.
Jäihin putoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Camilla Mickwitz, ja ohjaaja Marja-Liisa Hieta suunnittelivat pitkään kohtausta, jossa jäihin pulahtaminen tapahtuisi. Mickwitz olisi halunnut, että kohtauksessa Heikki pulahtaisi jäihin, ja Nalle pelastaisi. Ohjaaja Hieta koki, että kohtaus olisi liian pelottava, ja halusi laittaa roolit toisinpäin.[4]
Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jäävaroitus on jäänyt joillekin television katsojille mieleen ahdistavana ja pelottavana.[7][8] Animaatiota on kritisoitu muun muassa äänimaailmansa ja tapahtumiensa takia, jotka ovat aiheuttaneet lapsille traumoja.[6] Säveltäjä Siikavireen mukaan myös jotkut aikuiset, jotka ovat lapsuudessaan jäävaroituksen televisiossa nähneet ovat alkaneet pitämään sitä "kauhean pelottavana".[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Onko pikku kakkosen "varokaa heikkoa jäätä" animaatiosta olemassa eri... Helsingin kaupunginkirjasto. Arkistoitu 25.2.2015. Viitattu 14.12.2013.
- ↑ a b c d e f Varokaa heikkoa jäätä (hakusana) Helsingin kaupunginkirjasto. Arkistoitu 26.3.2016. Viitattu 26.3.2013.
- ↑ Anttila, Seija: Pikku Kakkosen jäävaroitus Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 30.1.2009.
- ↑ a b Illalla televisiossa: Pikku Kakkosen tietoisku auttoi lapsia pelastamaan kaverinsa hukkumiselta Ilta-Sanomat. 7.10.2014. Viitattu 27.12.2019.
- ↑ "Varokaa heikkoa jäätä" - Pikku Kakkosen klassikko palkittiin Yle Uutiset. 26.3.2013. Viitattu 26.3.2013.
- ↑ a b c d e f Typpö, Juho: Pikku kakkosen Varokaa heikkoa jäätä -animaatio on traumaklassikko – nyt puhuu karmivan musiikin tekijä ja nallen ääni Nyt.fi. 11.7.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.7.2016.
- ↑ Nummila, Heli: Nalle jäissä. Turun Sanomat, 5.1.2002.
- ↑ Kuonanoja, Hanna: Vilunväreitä Pikku Kakkosen ääressä. Kalevan Peto-liite, 19.9.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.10.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)