Maanlaki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Maanlaki oli keskiajalla luotu yleinen laki, joka oli voimassa Ruotsin maaseudulla. Sen tarkoituksena oli yhtenäistää valtakunnan lainsäädäntö, sillä sitä edeltäneet maakuntalait olivat eri maakunnissa erilaisia.

Varhaisempi maanlaki syntyi, kun kuningas Maunu Eerikinpoika määräsi kolmen laamannin tehtäväksi eri maakunnissa voimassa olleiden lakien yhtenäistämisen. Maanlaki perustui monessa kohdin Uplannin ja Itä-Götanmaan maakuntalakeihin. Kuningas esitti lain hyväksymistä Örebron herrainpäivillä 1347, mutta papiston vastustuksen vuoksi uusi laki jäi vaille kuninkaallista vahvistusta. Tästä huolimatta lakia käytettiin yleisesti koko valtakunnassa, vaikka tuomareilla oli edelleen lupa noudattaa paikallista oikeuskäytäntöä epäselvissä tilanteissa.

Nuorempi maanlaki astui varhaisemman sijalle 1442. Tämä Kristoffer-kuninkaan maanlaki oli täydennetty ja parannettu versio edeltäjästään. Tämä laki syrjäytti edeltäjänsä lopullisesti 1608, kun Kaarle IX painatti sen. Maanlaki oli Ruotsin ja Suomen yleisenä lakikirjana vuoteen 1734, jolloin astui voimaan vuoden 1734 laki. Sekin perustui suurelta osin sitä edeltäneeseen maanlakiin. Edeltäjästään poiketen se kuitenkin koski myös kaupunkeja, joissa aikaisemmin oli ollut voimassa erillinen kaupunginlaki.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1913
  • Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja Oy 1963
  • Facta 2001, WSOY 1984

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]