Luhtavilla

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luhtavilla
Eriophorum vaginatum 001.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Suovillat Eriophorum
Laji: angustifolium
Kaksiosainen nimi
Eriophorum angustifolium
Honckeny
Alalajit
  • E. angustifolium ssp. subarcticum
  • E. angustifolium ssp. angustifolium
  • E. angustifolium ssp. scabriusculum
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Luhtavilla Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Luhtavilla Commonsissa

Luhtavilla (Eriophorum angustifolium) on soilla kasvava tuulipölytteinen sarakasveihin kuuluva kasvi, jonka tähkät muuttuvat kuihduttuaan villaviksi tupsuiksi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eriophorum.angustifolium.fruit.jpg

Luhtavilla kasvaa puolisen metriä korkeaksi. Sen lehdet ovat tummanvihreät, 2–6 mm leveät ja hiukan kourumaiset. Kukinnossa on tavallisesti 3–5 tähkää, luhtavillaa kutsutaankin joissakin murteissa monitähkävillaksi. Kukinnon asento on nuokkuva, ja kuihtuneen kukinnon valkeat haituvat ovat 3–5 cm pitkät. Luhtavilla muistuttaa tupasvillaa, mutta tupasvillalla on kukinnossaan vain yksi tähkä.

Kasvupaikka ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luhtavillaa tavataan erilaisilla kosteilla paikoilla, kuten nevoilla, ojissa ja luhtarannoilla.[2] Luhtavillan nimialalajia tavataan koko Euroopassa, alalajia subarcticum Pohjoismaissa, Siperiassa ja Alaskassa, ja kolmatta alalajia scabriusculum Aasian koillisosassa sekä Pohjois-Amerikassa.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luhtavillan juuria on kokeiltu hätäravintona. Sen haituvat toimivat sytykkeinä.[4] Ainakin Ruotsissa sitä on käytetty myös tyynyjen täytteenä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lansdown, R.V.: Eriophorum angustifolium IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.11.2016. (englanniksi)
  2. Synnöve Huovinen: Taivalkosken lukion kasvisto 2001. Kalevi Hirvonen (kuva). Viitattu 25.10.2008.
  3. a b Arne Anderberg: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 24.10.2008. (ruotsiksi)
  4. Björn Corander

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.