Luhtavilla

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luhtavilla
Eriophorum vaginatum 001.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Suovillat Eriophorum
Laji: angustifolium
Kaksiosainen nimi
Eriophorum angustifolium
Honckeny
Alalajit
  • E. angustifolium ssp. subarcticum
  • E. angustifolium ssp. angustifolium
  • E. angustifolium ssp. scabriusculum
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Luhtavilla Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Luhtavilla Commonsissa
 oikea

Luhtavilla (Eriophorum angustifolium) on soilla kasvava monivuotinen, tuulipölytteinen sarakasveihin kuuluva kasvi, jonka tähkät muuttuvat kuihduttuaan villaviksi tupsuiksi.[2][3]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luhtavilla kasvaa 40–60 cm korkeaksi. Varsi alaosasta liereä, täyteinen ja jäykkä, noin 1,5 mm paksu. Juurakko rönsylevä, löyhästi mätästävä ja laajoja kasvustoja muodostava.[2][3]

Sen tyvitupet ruskeat tai mustat, useimmiten selvästi punertavat. Sen lehdet ovat tummanvihreät, ruodittomat, tupelliset, vartta lyhyemmät, 2–4 mm leveät ja hiukan kourumaiset. Kärkiosasta kolmisärmäiset. Ylin kasvulehti varren puolivälissä tai ylempänä, kukinnon tyvellä on 1–2 tukilehteä.[2][3]

Kukinnossa on tavallisesti 3–5  tähkää, luhtavillaa kutsutaankin joissakin murteissa monitähkävillaksi. Kukinnon asento on nuokkuva, ja kuihtuneen kukinnon valkeat haituvat ovat 3–5 cm pitkät. Tähkäperät jopa kolme senttiä pitkät, sileät. Tähkäsuomut ruskehtavia, kalvolaitaisia, noin 6 mm pitkiä. Kaksineuvoisessa kukassa heteitä kolme, emissä kolme luottia. Kukissa on karvamaisia kehäsukasia yli kymmenen, sukaset jopa 5 cm pituiset, sileät ja valkoiset. Kukkii kesä-heinäkuussa.[2][3]

Hedelmä on pähkylä joka on kolmisärmäinen.[2][3]

Luhtavilla muistuttaa tupasvillaa, mutta tupasvillalla on kukinnossaan vain yksi tähkä.[2][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luhtavillan nimialalajia tavataan koko Euroopassa, alalajia subarcticum Pohjoismaissa, Siperiassa ja Alaskassa, ja kolmatta alalajia scabriusculum Aasian koillisosassa sekä Pohjois-Amerikassa.[4] Suomessa se on yleinen koko maassa.[2][3][5]

Kasvupaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luhtavillaa tavataan runsaana erilaisilla kosteilla ja märillä paikoilla, kuten ojissa, nevoilla, avosoiden rimpipinnoilla ja luhtarannoilla, missä kasvualusta pysyy kosteana koko kasvukauden.[2][3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luhtavillan juuria on kokeiltu hätäravintona. Sen haituvat toimivat sytykkeinä.[6] Ainakin Ruotsissa sitä on käytetty myös tyynyjen täytteenä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rikkinen, Jouko: Heinät ja sarat Suomen luonnossa. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu: Kustannusyhtiö Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27817-7.
  1. Lansdown, R.V.: Eriophorum angustifolium IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.11.2016. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Rikkinen, Jouko: Heinät ja sarat Suomen luonnossa. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu: Kustannusyhtiö Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27817-7.
  3. a b c d e f g h Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Luhtavilla (Eriophorum angustifolium) Viitattu 11.11.2017.
  4. a b Arne Anderberg: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 24.10.2008. (ruotsiksi)
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Luhtavillan (Eriophorum angustifolium) levinneisyys Suomessa Viitattu 11.11.2017.
  6. Björn (Nalle) Corander - Luhtavilla - Eriophorum angustifolium

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.