Luhtakastikkahitukoi
| Luhtakastikkahitukoi | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Jäytäjäkoimaiset Gelechioidea |
| Heimo: | Pystykotelokoit Elachistidae |
| Alaheimo: | Hitukoit Elachistinae |
| Suku: | Elachista |
| Laji: | vonschantzi |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Elachista vonschantzi |
|
Luhtakastikkahitukoi eli perämerenhitukoi (Elachista vonschantzi) on pieni, jäytäjäkoimaisiin kuuluva perhoslaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luhtakastikkahitukoi on hyvin pieni, tumma perhonen. Etusiivissä on kaksi paria vaaleita täpliä, ja keskivyön ulkopuolella on muuta siipeä tummempaa kehnää. Takasiivet ovat kauttaaltaan tummat. Naaraiden kuviointi on koiraita selkeämpää. Siipiväli on 8–10 mm.[2][3]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luhtakastikkahitukoi on endeeminen Perämeren rannikolle ja sen esiintymiä tunnetaan ainoastaan Ruotsin ja Suomen pohjoisosien rannikoilta. Suomessa merkittävimmät esiintymät ovat Hailuodossa. Aikuiset perhoset lentävät kesäkuun lopulla.[4][2]
Suomen uhanalaisarvioinnissa laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.[5]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji elää lähellä rantaviivaa ja on toukan ravintokasviin sidoksissa. Perhonen lentää vain lyhyenä ajanjaksona auringonlaskun aikoihin, naaraita löytyy useammin istumassa lehdillä varhain aamulla. Yksilöt lentävät nopeasti ja mutkitellen ja viettävät ilmeisesti muun ajan syvällä heinämättäiden seassa.[4][6] Toukka elää lehtimiinaajana ravintokasvin lehtien sisällä.[7]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka on monofagi ja syö luhtakastikkaa (Calamagrostis stricta).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Perämerenhitukoi – Elachista vonschantzi Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b http://wibe.ath.cx/Lepidoptera/Elachistidae/Elachista/vonschantzi/Elachista%20vonschantzi.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/e/elachista_vonschantzi.html
- ↑ a b Panu Välimäki, Marko Mutanen, Tomi Mutanen & Timo Lehto: Mielenkiintoiset perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008. Baptria, 2009, 34. vsk, nro 2, s. 43. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen (2010) Perhoset: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki s. 452
- ↑ Panu Välimäki & Jari-Pekka Kaitila: Huomionarvoiset pikkuperhoshavainnot (Micropterigidae–Pyralidae) 2009. Baptria, 2010, 35. vsk, nro 3, s. 89. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ http://www.bladmineerders.nl/minersf/lepidopteramin/elachista/vonschantzi/vonschantzi.htm (Arkistoitu – Internet Archive)