Louis Hunkanrin
Louis Ouéssou Hunkanrin[1] (25. joulukuuta 1887 Porto-Novon kuningaskunta – 28. toukokuuta 1964 Porto-Novo, Dahomeyn tasavalta) oli kirjailija, toimittaja ja varhainen Dahomeyn nationalisti.[2] Hän toi esiin laajasti tasavaltalaisuuden, nationalismin ja sosialismin ajatuksia arvostellessaan Ranskan miehityshallintoa.[3]
Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Louis Hunkanrin syntyi Porto-Novon kuningaskunnassa ylhäiseen sukuun. Hänen isänsä oli Porto-Novon kuninkaiden kultaseppä ja äiti kuninkaallista sukua. Hunkanrin opiskeli kotiseudullaan ja opettajankoulutuslaitoksessa Dakarissa Senegalissa. Hän oli Dahomeyn ensimmäisiä alkuperäiskansasta lähtöisin olevia opettajia.[2]
Hunkanrin toimi opettajana Ouidahissa vuodesta 1906, mutta hänet erotettiin neljä vuotta myöhemmin, koska hän oli eri mieltä esimiestensä kanssa oppilaiden mielivaltaisesta kohtelusta.[2] Syynä erottaamiseen oli myös rikkomus, että Hunkanrin perusti Pariisissa sijainneen kansainvälisen ihmisoikeusliiton Dahomeyn osaston vuonna 1910.[4]
Journalismiin ja politiikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskan Dahomeyn kansallinen liike syntyi 1900-luvun alussa. Sen keskeiset toiminnot olivat ensimmäiseen maailmansotaan rekrytoitavien afrikkalaisten kutsuntojen vastustaminen, Porto-Novon vuoden 1923 levottomuuksien organisointi ja hallintoneuvoston valinta vuonna 1934. Hallinto teki myönnytyksiä jokaisessa vaiheessa, mutta myös tukahdutti liikkeen johtoa. Esimerkiksi veroja vähennettiin, mutta hallinto pakotti Hunkanrinin maanpakoon.[3]
Hunkanrin oli eräs Dahomeyn kansallisen liikkeen johtajista, kuten Jean Adjovi, Pierre Johnson ja Paul Hazoumé. Osa heistä oli maata omistavia ja liiketoimintaa harjoittavia porvareita, mutta Hunkanrin ja Hazoumé voidaan nähdä Dahomeyn sivistyneistön johtajina, koska he liittyivät politiikkaan ja koulutukseen.[5]
Kun Louis Hunkanrin oli erotettu opettajan työstä, hän palasi Dakariin ja harjoitti ensin kaupankäyntiä, mutta ryhtyi sitten toimittajaksi ja poliittiseksi aktivistiksi. Hänellä oli laajat yhteydet manner-Ranskaan, joiden avulla hän pystyi julkaisemaan kriittisiä artikkeleita vakavista väärinkäytöksistä, joita teki Dahomeyn varakuvernööri Charles Noufflard, joka murhasi ja vangitutti mielivaltaisesti ihmisiä.[4] Louis Hunkanrin toimitti ensimmäisen maailmansodan aikana Paul Hazoumén kanssa sanomalehteä Messager du Dahomey. Hunkanrin kirjoitti myös traktaatteja erityisesti Nigeriasta. Hän vastusti Ranskan asevoimiin värvättyjen dahomeylaisten huonoa kohtelua.[2]
Louis Hunkanrin oli useita kuukausia vangittuna Ranskassa, ja hänet vangittiin militanttien kansallismielisten ajatusten takia uudestaan Dahomeyhin palattuaan. Hän johti kampanjaa indigénaattia vastaan, jonka takia hänet pidätettiin useita kertoja.[4] Häntä syytettiin Britannian tukemisesta, koska hän oli tukenut nigerialaisen sukuhaaran vaatimusta nousta Porto-Novon valtaistuimelle. Hunkanrinia rankaistiin myös siitä, että hän yllytti Cotonoun ja Porto-Novon asukkaita jättämään verot maksamatta.
Vangittu Hunkanrin joutui vankilasta käsin todistamaan ja auttamaan vuoden 1923 kuuluisia Porto-Novon tapahtumia. Nationalistinen liike oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen tyytymätön siirtokunnan halliintoon, mikä johti avoimien mielenosoitusten puhkeamiseen. Lakot, verojen maksusta kieltäytymiset ja mellakat leimasivat kuuden viikon ajan Ranskan vastaista toimintaa.[4]
Siirtomaaviranomaiset vastasivat tukahduttamalla kriitikkoja ja ryhmän maanpaossa olevia johtajia. Mutta he tekivät myös myönnytyksiä joihinkin vaatimuksiin, kuten Dahoméenin edustuksen lisäämiseen hallintoneuvostossa ja kunnallisten neuvostojen perustamiseen kaupunkeihin. Vaali-instituutiota laajennettiin, vaikka vain noin viisisataa ihmistä sai uudistusten myötä uuden äänioikeuden esittämällä kansalaisuuden, koulutuksen, kauppiaan asemansa tai laajan kiinteistönomistuksensa todistavat valtakirjat.[4] Hunkanrin karkotettiin kymmeneksi vuodeksi maasta, vaikka hän oli ollut vankilassa lakkojen ja mielenosoitusten aikana.[2]
Hunkanrin eli vuodet 1923–1933 karkotettuna Mauritaniassa. Palattuaan hän ryhtyi tutkimaan Dahomeyn perinteitä, mutta Ranskan viranomaiset veivät hänet oikeuteen syytettynä kiihotuksesta La Voix du Dahomey -sanomalehden artikkelissa.[2] Ranskan hallinnon kenraali piti Hunkanrinista erityistä kansiota, jota päivitti Dahomeyn siirtokunnan hallinto.[4]
Toisen maailmansodan alussa dahomeylaiset tukivat Ranskaa solidaarisina natseja vastaan. Vuonna 1940, kun Ranska oli kukistettu, AOF:n hallinto oli marsalkka Pétainin ja Vichyn hallinnon puolella. Tätä vastustettiin jonkin verran Dahomeyssa, josta useat Ranskan hallintovirkamiehet muuttivat Nigeriaan. Suunniteltiin Vapaan Ranskan Dahomeyn komitean perustamista, jonka johtokunnassa Hunkanrin olisi mukana. Se ei kuitenkaan saanut kannatusta, ja Vichyn puolella oleva hallinto rankaisi osallistujia. Hunkanrin, joka oli ohjannut Vapaan Ranskan kannattajia Nigeriaan pidätettiin vuoden 1941 alussa ja tuomittiin kuolemaan. Hunkanrin onnistui välttämään tuomion ja hänet pakotettiin jälleen maanpakoon Maliin. Vuoden 1942 lopussa AOF alkoi kannattamaan Vapaata Ranskaa. Pakkotyö, kutsunnat ja viljasatojen lähettäminen kuitenkin jatkuivat, eikä aikaisemmin Vapaan Ranskan puolesta taistelleita vapautettu. Sota oli loppunut jo vuonna 1945, mutta Hounkanrin vapautettiin vasta vuonna 1947.[2][6]
Nationalisti itsenäisyyden puolesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1947 jälkeen Hunkanrin omistautui jälleen poliittiseen toimintaan. Olot olivat vapaampia Ranskan vuoden 1946 perustuslain ansiosta. Hunkanrin oli Porto-Novon vaalikomitean jäsen ennen Dahomeyn ensimmäisen poliittisen puolueen perustamista. Hänet nimettiin vuonna 1950 voimakkaan portonovolaisen painostusryhmän puheenjohtajaksi, ja samaan aikaan hän toimitti paikallista sanomalehteä.[2]
Dahomeyn itsenäistyttyä Louis Hunkanrin oli liian vanha toimimaan täyspäiväisesti hallinnon tehtävissä, mutta hän oli silti presidentti Hubert Magan ja varapresidentti Sourou Migan Apithyn erikoisneuvonantajana. Hunkanrinin hautajaisissa häntä ylistivät myös ranskaa puhuvat rohkeudesta taistella Ranskan kolonialismin väärinkäytöksiä vastaan, sekä hänen asemaansa Dahomeyn ensimmäisenä merkittävänä nationalistina ja kolonialismin vastustajana.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ E. Ann McDougall: Setting the Story Straight: Louis Hunkanrin and Un forfait Colonial. History in Africa, 1989, 16. vsk, s. 285–310. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ a b c d e f g h i Houngnikpo, Mathurin C. & Decalo, Samuel: Historical Dictionary of Benin, s. 209–210. The Scarecrow Press, 2013. (englanniksi)
- ↑ a b Manning, Patrick: Slavery, Colonialism and Economic Growth in Dahomey, 1640–1960, s. 18. Cambridge University Press, 1982. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Keller, Kathleen: Colonial Suspects: Suspicion, Imperial Rule, and Colonial Society in Interwar French West Africa, s. 166. University of Nebraska Press, 2018.
- ↑ Manning: ', s. 263. .
- ↑ Manning emt: ', s. 274. .
| ||||||||||||||
