Lou Andreas-Salomé

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lou Andreas-Salomé
Lou Andreas-Salomé vuonna 1914.
Lou Andreas-Salomé vuonna 1914.
Henkilötiedot
Syntynyt2. helmikuuta 1861
Pietari, Venäjän keisarikunta
Kuollut5. tammikuuta 1937 (75 vuotta)
Göttingen, Saksa
Kansalaisuus venäläinen
Ammatti psykoanalyytikko, kirjailija
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Lou Andreas-Salomé (synt. Louise von Salomé eli Luiza Gustavovna fon Salome, ven. Луиза Густавовна фон Саломе; 12. helmikuuta 1861 Pietari5. tammikuuta 1937 Göttingen) oli venäläissyntyinen psykoanalyytikko ja kirjailija. Hän oli monipuolinen kirjoittaja ja hänen läheiseen ystäväpiiriinsä kuuluivat monet kirjailijat, filosofit ja taiteilijat, kuten Nietzsche, Freud, Rilke ja Rée.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lou Salomé syntyi Pietarissa ranskalaissyntyisen kenraalin tyttärenä. Hänen äitinsä oli pohjoissaksalaista alkuperää. Hänellä oli viisi veljeä.[1] Hän kävi Pietarin saksalaista koulua Petrischulea.[2] Perhe oli protestantteja.[3]

Salomé ryhtyi seitsemäntoistavuotiaana opiskelemaan teologiaa, filosofiaa, maailman uskontoja sekä ranskalaista ja saksalaista kirjallisuutta hollantilaisen pastorin Hendrik Gillotin johdolla. Gillot kuitenkin rakastui Saloméen niin, ettei opintoja voitu jatkaa. Salomé lähti äitinsä kanssa Zürichiin voidakseen suorittaa siellä yliopistotutkinnon. Hänen heikon terveytensä odotettiin myös parantuvan Keski-Euroopassa.

Salomén äiti vei 21-vuotiaan tyttärensä Roomaan. Siellä Salomé tutustui kirjailija Paul Réehen, jonka kanssa hän aloitti suhteen. Muutaman kuukauden kuluttua, 13. toukokuuta 1882, Réen ystävä Friedrich Nietzsche liittyi heihin. Kolmikko eli ja matkusti tiiviisti yhdessä, kunnes Nietzsche irtautui kolmikosta.

Salomé ja Rée muuttivat Berliiniin ja asuivat yhdessä. Salomé meni 1887 naimisiin orientalisti Friedrich Carl Andreasin kanssa, vaikka jatkoikin suhdettaan Réehen sekä muihin miehiin. Avioliitto kesti Andreasin kuolemaan asti 1930.

Erityisen läheinen Salomé oli Rilken kanssa. He tapasivat Rilken ollessa 21-vuotias, jolloin Salomé oli 36-vuotias. Salome alkoi kutsua Rilkeä Raineriksi tavanomaisen Renén sijaan. Salomé opetti tälle myös venäjää, jotta Rilke voisi lukea Tolstoita ja Puškinia.

Vuonna 1911 Andreas-Salomé tutustui ruotsalaiseen psykoterapeuttiin Poul Bjerreen, ja tämä esitteli hänelle psykoanalyysia. Seuraavana vuonna Andreas-Salomé matkusti Wieniin Freudin analysoitavaksi. Analyysin päätyttyä hän avasi oman vastaanottonsa Göttingenissä[3] – yhtenä ensimmäisistä analyytikoista Freudin itsensä jälkeen.[4]

Andreas-Salomé lopetti psykoanalyyttisen vastaanottonsa 74-vuotiaana. Hänellä oli sydänvaivoja, ja hänen tilansa vaati useita kertoja sairaalahoitoa. Hänen miehensä vieraili sairaalassa päivittäin. Sairaudet ja vanhuus lähensivät vanhaa pariskuntaa. Salomé kuoli uremiaan 5. helmikuuta 1937.

Hänen uurnansa laskettiin hänen miehensä haudan viereen Göttingenin Groner Landstrassella. Göttingenissä sijaitsee hänen mukaansa nimetty katu Lou-Andreas-Salomé-Weg sekä psykoanalyysi- ja psykoterapiainstituutti Lou-Andreas-Salomé Institut.

Gestapo tuhosi hänen kirjastonsa hänen kuolemansa aikoihin. Syyksi esitettiin kytkökset Freudiin, ”juutalaisen tieteen” harjoittaminen sekä monien juutalaisten kirjoittajien teokset.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salomé kirjoitti useita unohduksiin jääneitä romaaneja, näytelmiä ja esseitä. Hän oli ensimmäisiä naispuolisia psykoanalyytikkoja ja ensimmäisiä naisia, jotka kirjoittivat naisen seksuaalisuudesta psykoanalyyttisesta näkökulmasta. Hänen kirjansa Die Erotik julkaistiin 1911, ennen kuin hän oli tavannut Freudia.

Hän tutki tuotannossaan muun muassa Ibsenin naishahmoja. Lisäksi hän on kirjoittanut itselleen läheisistä Nietzschestä ja Rilkestä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Powell, Anthony: Under Review: Further Writings on Writers, 1946–1990. University of Chicago Press, 1994. ISBN 0-226-67712-5.
  2. Rahikainen, Agneta: Edith: Runoilijan elämä ja myytti, s. 49. Helsinki: Schildts & Söderströms, 2014. ISBN 978-951-52-3359-2.
  3. a b Mühlleitner, Elke: Biographisches Lexikon der Psychoanalyse: Die Mitglieder der Psychologischen Mittwoch-Gesellschaft und der Wiener Psychoanalytischen Vereinigung 1902–1938, s. 24–25. Tübingen: Edition Diskord, 1992. ISBN 3-89295-557-3.
  4. Mijolla, Alain de (päätoim.): International Dictionary of Psychoanalysis: Volume One, s. 83. Detroit: Thomson Gale, 2005. ISBN 0-02-865994-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.