Lotte Wubben-Moy
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
.jpg) Carlotte Wubben-Moy toukokuussa 2017. | |||
Maa:  Englanti
| |||
| Naisten jalkapallo | |||
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Australia & Uusi-Seelanti 2023 | Jalkapallo | |
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Englanti 2022 | Jalkapallo | |
Carlotte "Lotte" Wubben-Moy (s. 11. tammikuuta 1999) on englantilainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan puolustaja. Hän edustaa Englannin Superliigassa pelaavaa Arsenalia.[1]
Wubben-Moy pelasi kausina 2015–2017 Arsenalin joukkueessa 11 Englannin pääsarjan ottelua.[1] Hän pelasi kolme vuotta Yhdysvaltoissa Pohjois-Carolinan yliopiston Tar Heels -joukkueessa ja palasi syksyllä 2020 Arsenaliin.[2] Kaudella 2020–2021 hän pelasi Superliigassa 17 ottelua, joissa hän teki kaksi maalia, ja seuraavalla kaudella tilastolukemat olivat aivan samat.[1]
Wubben-Moy on pelannut useissa Englannin nuorisomaajoukkueissa. Hän on edustanut maataan muun muassa alle 17-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2016.[1] Naisten maajoukkueessa Wubben-Moy pelasi ensimmäisen kerran helmikuussa 2021 ystävyysottelussa Pohjois-Irlantia vastaan.[1][3] Hän on pelannut vuoden 2022 EM-kilpailujen päättyessä kahdeksan maaottelua tekemättä niissä maaleja.[4] EM-kilpailuissa 2022 hän kuului kultaa voittaneeseen Englannin joukkueeseen mutta ei päässyt lopputurnauksessa kentälle.[4][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e C. Wubben-Moy Soccerway. Viitattu 5.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Lotte Wubben-Moy: Arsenal re-sign defender after three years in US college football 11.9.2020. BBC. Viitattu 1.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Wrack, Suzanne: Ellen White hat-trick inspires England to 6-0 win against Northern Ireland The Guardian. 23.2.2021. Viitattu 1.4.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Lotte Wubben-Moy England Football. The FA. Viitattu 5.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Sanders, Emma: Women's European Championship - Final: England – Germany 2–1 (AET) 31.7.2022. BBC. Viitattu 29.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Cox, Michael: Bow's Lotte Wubben-Moy part of England's Euro 2022 winning squad East London Advertiser. 1.8.2022. Viitattu 29.8.2022. (englanniksi)