Lucy Bronze
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Lucy Bronze vuonna 2025. | |||
| Maa: | |||
| Naisten jalkapallo | |||
| MM-kilpailut | |||
| Australia & Uusi-Seelanti 2023 | Jalkapallo | ||
| Kanada 2015 | Jalkapallo | ||
| EM-kilpailut | |||
| Englanti 2022 | Jalkapallo | ||
| Sveitsi 2025 | Jalkapallo | ||
Lucy Bronze (s. 28. lokakuuta 1991) on englantilainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan puolustaja. Hän on pelannut Englannin naisten maajoukkueessa 140 maaottelua ja tehnyt niissä 20 maalia.[1] Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA valitsi hänet vuoden naispelaajaksi 2020.[2]
Bronze esiintyi ensimmäisen kerran Englannin naisten maajoukkueessa kesäkuussa 2013. Hän kuului Englannin joukkueeseen EM-kilpailuissa 2013. Hän saavutti MM-pronssia 2015 pelattuaan lopputurnauksessa vakiokokoonpanossa ja tehtyään maalin neljännesvälierässä Norjaa vastaan sekä puolivälierässä emäntämaa Kanadaa vastaan. EM-kilpailuissa 2017 Englanti selviytyi välieriin ja Bronze pelasi täyden peliajan neljässä ottelussa vain merkityksettömän viimeisen alkulohko-ottelun jäädessä häneltä väliin[3]. MM-kilpailuissa 2019 hän pelasi Englannin kaikki seitsemän ottelua alusta loppuun ja teki maalin puolivälieräottelussa Norjaa vastaan[4].
Bronze voitti EM-kilpailuissa 2022 kultaa. Hän pelasi avauskokoonpanossa Englannin kaikki kuusi ottelua ja teki joukkueensa toisen maalin välierässä Ruotsia vastaan.[5][6][7] MM-kilpailuissa 2023 hän pelasi avauskokoonpanossa joukkueensa kaikki seitsemän ottelua ja saavutti hopeaa. Vuonna 2025 hän voitti toistamiseen Euroopan-mestaruuden. Hän pelasi avauskokoonpanossa kaikki kuusi ottelua. Puolivälierässä Ruotsia vastaan hän teki Englannin ensimmäisen maalin, ja ottelun ratkaisseessa rangaistuspotkukilpailussa hän teki joukkueensa seitsemäntenä laukojana voiton ratkaisseen maalin.[5]
Bronze pelasi nuorten maajoukkueissa 34 ottelua. Hän voitti alle 19-vuotiaiden EM-kultaa 2009 ja pelasi alle 17-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2008 sekä alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2010.
Seuratasolla Bronze edusti vuosina 2014–2017 Manchester Cityä, jonne hän siirtyi Liverpoolista. Aiemmin hän on pelannut Sunderlandissa, Evertonissa sekä Yhdysvaltain yliopistojoukkue North Carolina Tar Heelsissa.[8] Vuonna 2017 hän siirtyi ranskalaisseura Olympique Lyonnaisiin,[9] jossa hän voitti kolme kertaa Mestarien liigan.[2] Vuonna 2020 hän siirtyi takaisin Manchester Cityyn,[2] jossa hän pelasi tällä kertaa kaksi kautta.[10] Bronze siirtyi kesällä 2022 espanjalaisseura FC Barcelonaan,[10] jossa hän pelasi kaksi kautta.[5] Kesällä 2024 hän siirtyi englantilaisseura Chelseaan.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lucy Bronze Englannin jalkapalloliitto. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
- Lucy Bronze FIFA. Arkistoitu 29.6.2015. Viitattu 5.7.2015. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lucy Bronze England Football. The FA. Viitattu 9.9.2025. (englanniksi)
- 1 2 3 Toloui, Anton: Lucy Bronze: I'm back to win Champions League with Manchester City 25.12.2020. Sky Sports. Viitattu 7.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Women's Euro 2017 – Matches: England UEFA. Viitattu 23.4.2018. (englanniksi)
- ↑ England FIFA Women's World Cup France 2019. FIFA. Arkistoitu 9.7.2019. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
- 1 2 3 4 Lucy Bronze Soccerdonna. Viitattu 9.9.2025. (englanniksi)
- ↑ Roberts, Olly: England 4-0 Sweden: Alex Scott hails Lucy Bronze as ‘world’s best’ after masterclass Givemesport. 27.7.2022. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Sanders, Emma: Women's European Championship - Final: England – Germany 2–1 (AET) 31.7.2022. BBC. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Manchester City Women have completed the signing of England defender Lucy Bronze. 17.11.2014. Manchester City FC. Arkistoitu 1.7.2015. Viitattu 1.7.2015. (englanniksi)
- ↑ L. Bronze Soccerway. Viitattu 23.4.2018. (englanniksi)
- 1 2 Lucy Bronze: I couldn't say no to Barcelona after leaving Man City Sky Sports. 19.6.2022. Viitattu 5.7.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lucy Bronze Wikimedia Commonsissa
1 Bardsley | 2 A. Scott | 3 Rafferty | 4 Williams | 5 Houghton | 6 Bassett | 7 Nobbs | 8 J. Scott | 9 Aluko | 10 Carney | 11 Moore | 12 Bronze | 13 Chamberlain | 14 Greenwood | 15 Stoney | 16 Chapman | 17 Potter | 18 Duggan | 19 Taylor | 20 Sanderson | 21 Telford | 22 Kirby | 23 White | Valmentaja Sampson
1 Bardsley | 2 Bronze | 3 Stokes | 4 J. Scott | 5 Houghton | 6 Potter | 7 Nobbs | 8 Christiansen | 9 Taylor | 10 Williams | 11 Moore | 12 Stoney | 13 Chamberlain | 14 Carney | 15 Bassett | 16 Bright | 17 Parris | 18 White | 19 Duggan | 20 Greenwood | 21 Telford | 22 A. Scott | 23 Kirby | Valmentaja Sampson
1 Hampton | 2 Bronze | 3 Charles | 4 Walsh | 5 Greenwood | 6 Williamson | 7 James | 8 Stanway | 9 Mead | 10 Toone | 11 Hemp | 12 Le Tissier | 13 Moorhouse | 14 Clinton | 15 Morgan | 16 Carter | 17 Agyemang | 18 Kelly | 19 Beever-Jones | 20 Park | 21 Keating | 22 Wubben-Moy | 23 Russo | Valmentaja Wiegman