Lohjan murre
Lohjan murre on Lohjan alueella Uudellamaalla puhuttu murre. Murteella on voimakas lounaismurteiden pohja, johon sekoittuu hämäläisiä aineksia.[1]
Kielimaantieteellinen asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lohjan murre kuuluu lounaisten välimurteiden Länsi-Uudenmaan murreryhmään, ja sitä puhutaan Lohjan alueella. Murrealue rajautuu esimerkiksi idässä Vihdin murrealueeseen ja pohjoisessa Nummen murteeseen.[1]
Murteen piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lohjan murteen piirteisiin kuuluvat muun muassa imperfektimuodot hakkain ’hakkasin’, kuarein ’kuorin’ ja vojei ’voi’. Tämän lisäksi murteelle on tyypillistä i-äänteen säilyminen sanoissa kuten syksyiset, oloisii ja pikkuinen, joita muotoja Elias Lönnrot nosti kirjakieleen. Murteelle tavallista on myös eläimeen viittaaminen hän-sanalla.[1][2]
Lohjan murteeseen on tullut myös runsaasti lainasanoja ruotsista, kuten talrikki (lautanen), hantuuki (pyyheliina), karteeni (ikkunaverho), tampuuri (eteinen), trekooli (puutarha) ja förkkeli (esiliina).[2]
Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esimerkkejä Lohjan murteesta[1][2]:
- ”Hän on niim pikkuine viäl.”
- ”Tul sää sit!”
- ”Miäs makai kyljelläs.”
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Hän on niim pikkuine viäl Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 5.2.2023.
- ↑ a b c Lohjan murre 29.10.2017. Lohjan kotiseutututkimuksen ystävät r.y.. Viitattu 5.2.2023.
| ||||||||||||||||||