Limerikki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Edward Learin A Book of Nonsense, kuvan painos noin vuodelta 1875.

Limerikki (engl. limerick) on viisisäkeinen pilailuruno, jonka ensimmäinen säe päättyy tavallisesti paikannimeen ja jonka viimeinen säe sisältää yllättävän, usein kaksimielisen kärjistyksen.[1] Kaksimielisyyden tai suoranaisen rivouden ohella limerikissä voi olla anarkistista huumoria, ironiaa, satiiria ja parodiaa.[2]

Limerikissä ensimmäinen, toinen ja viimeinen säe rakentuvat kolmesta anapesti-runojalasta (lyhyt-lyhyt-pitkä), kolmas ja neljäs kahdesta. Loppusoinnut ovat muotoa A-A-B-B-A, jossa:[2]

  • ensimmäinen A esittelee runon henkilön ja kertoo hänen syntymä- tai asuinkaupunkinsa
  • toinen A esittelee jonkun subjektiin liittyvän määreen
  • ensimmäinen B esittelee subjektiin liittyvän predikaatin määreen
  • toinen B täsmentää edellistä
  • kolmas A päättyy yleensä epigrammaattiseen yllätysvitsiin

Runomuodon on arveltu saaneen nimensä eräästä varhaisesta limerikistä, jossa ensimmäisen säkeen paikannimenä oli irlantilainen Limerick. Toisen selityksen mukaan brittisotilaat toivat runomuodon Limerickiin palattuaan Ranskan-sotaretkeltä.[2]

Vanhimmat tunnetut limerikit ovat peräisin 1700-luvulta, mutta limerikin kaltaisia viisisäkeisiä runoja tehtiin jo 1300-luvulla. Runomuodon kirjallisti englantilainen taidemaalari ja runoilija Edward Lear kirjassaan Book of Nonsense (Hölynpölykirja) vuodelta 1846. Hänen jälkeensä monet muutkin tunnetut kirjailijat ovat laatineet limerikkejä, kuten Alfred Tennyson, Rudyard Kipling, Robert Louis Stevenson ja Mark Twain.[2]

Suomeksi limerikkejä ovat kokeilleet muun muassa Reino Palmroth, Arvo Salo, Ilpo Tiihonen ja Juha Itkonen.[2] Suomessa järjestettiin syksyllä 2019 limerikkirunokilpailu, jonka parhaimmistosta koottiin antologia Sipsiä nutturasta – Suomen parhaat limerikit.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. limerikki. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy, 2020.
  2. a b c d e Hosiaisluoma, Yrjö: Kirjallisuusoppi aapisesta äänirunoon, s. 529–531. Avain, 2016. ISBN 978-952-304-107-3.
  3. Kurttila, S. (toim.): Sipsiä nutturasta – Suomen parhaat limerikit. Tammikuu, 2020. ISBN 978-952-69349-4-5.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämäläinen, Heikki Morgan: Riimileikkiä. Limerikkirunoja Suomesta. Joutsa: Haihatus, 2009. ISBN 978-952-99278-4-5.
  • Hämäläinen, Jussi X: Patinoidut Runot. Hämeenlinna: Desibelius Publishing, 2001. ISBN 952-91-3797-9.
  • Kanto, Anneli: Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä. Hämeenlinna: Karisto, 2014. ISBN 978-951-23-5543-3.
  • Kurttila, Sannimaria (toim.): Sipsiä nutturasta – Suomen parhaat limerikit. Kolari: Tammikuu, 2020. ISBN 978-952-69349-4-5.
  • Lear, Edward: Hölynpölykirja. (A Book of Nonsense, 1846.) Suomentanut Ville-Juhani Sutinen. Turku: Savukeidas, 2016. ISBN 978-952-268-161-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]