Juha Itkonen
| Juha Itkonen | |
|---|---|
.jpg) Juha Itkonen Helsingin kirjamessuilla vuonna 2018. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Juha Heikki Itkonen |
| Syntynyt | 8. kesäkuuta 1975 Hämeenlinna |
| Ammatti | kirjailija, toimittaja |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | Myöhempien aikojen pyhiä (2003) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Juha Heikki Itkonen[1] (s. 8. kesäkuuta 1975 Hämeenlinna)[2] on suomalainen kirjailija. Itkonen on yksi kotimaisen kirjallisuuden näkyvimmistä nimistä[3]. Itkonen on kirjoittanut romaaneja, novellikokoelman, matkakirjan, kirjeenvaihtokirjan, näytelmiä, audiodraaman [4]sekä lastenkirjan. Hän on työskennellyt myös toimittajana ja on suosittu kolumnisti.
Itkosen esikoisromaani Myöhempien aikojen pyhiä (2003) sai Kalevi Jäntin palkinnon ja valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Hänen toinen romaaninsa Anna minun rakastaa enemmän (2005) palkittiin kirjallisuuden valtionpalkinnolla. Teos oli myös Runeberg-palkintoehdokkaana 2006.[5] Itkosen kolmas teos Kohti (2007) oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Vuonna 2013 Itkoselle myönnettiin Otavan kirjasäätiön Veijo Meri -palkinto.[6]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Itkonen valmistui ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseon lukiosta 1994. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kieltä ja yleistä kirjallisuustiedettä sekä myöhemmin valtio-oppia ja viestintää ja valmistui valtiotieteiden maisteriksi vuonna 2001. Itkonen opiskeli Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulussa 2001–2003.[2]
Vuosina 1997–2000 Itkonen työskenteli Katso- ja Rumba-lehtien avustajana.[2] Hän oli Apu-lehden toimitussihteeri vuosina 2000–2001, toimituspäällikkö 2001–2005 ja toimittaja 2005–2006. Vuodesta 2006 Itkonen on ollut vapaa kirjailija.[1]
Itkosen esikoisteos Myöhempien aikojen pyhiä (2003) sijoittuu mormonimaailmaan ja kuvaa uskoa, syyllisyyttä ja vieraantumista.[7] Se valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi ja sai Kalevi Jäntin palkinnon.[2]
Itkosen toinen romaani Anna minun rakastaa enemmän ilmestyi vuonna 2005. Siinä Itkonen kuvaa kansainvälistä rockmaailmaa, ja romaanissa liikutaan niin New Yorkissa kuin suomalaisessa jääkiekkokaupungissakin. Teoksessa kadonneen rockmuusikko Summer Maplen tarinaa kertovat hänen entinen poikaystävänsä ja äitinsä. Näiden äänten kautta Itkonen piirtää aikalaiskuvaa maailmasta. Itkonen sai teoksesta kirjallisuuden valtionpalkinnon 2006.[8] Menestysromaanista tehdään elokuva, jonka ohjaa ja käsikirjoittaa Oskari Sipola. Elokuvan kuvaukset alkoivat syyskuussa 2024 ja ensi-illan ajankohdaksi on suunniteltu syksyä 2025.[9]
Syksyllä 2007 ilmestyi Itkosen kolmas romaani Kohti, joka käsittelee perheen hajoamista ja sukupolvien välistä kuilua. Teos valittiin vuoden 2007 Finlandia-ehdokkaaksi ja se voitti Nuori Aleksis -palkinnon vuonna 2008.[10] Syksyllä 2007 Itkonen julkaisi yhdessä vaimonsa Maija Itkosen kanssa lastenkirjan Topsi ja tohtori Koirasson (Otava). Vuoden 2008 lopulla Itkoselta ilmestyi novellikokoelma Huolimattomia unelmia (Otava).[11]
Vuonna 2013 Itkoselle myönnettiin Otavan Kirjasäätiön Veijo Meri -palkinto.[12]
Vuonna 2023 Juha Itkonen julkaisi omakohtaisen teoksen Teoriani perheestä (Gummerus). Kirja kuvaa kirjailijan lapsuutta Hämeenlinnassa sekä nelilapsisen perheen elämää. Teoriani perheestä ilmestyi myös kirjailijan itsensä lukemana rikastettuna äänikirjana. [13]
Vuonna 2024 ilmestyi Itkosen kirjoittama Sivuraide-audiodraama (Gummerus), jossa nuoruuden rakastetut kohtaavat vuosikymmenten jälkeen junassa. Audiodraaman tulkitsivat näyttelijät Jarkko Lahti, Eeva Soivio ja Heidi Herala.[14]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Itkonen on ollut vuodesta 2002 naimisissa muotoilija ja muusikko Maija Itkosen (o.s. Salmela) kanssa.[15] Perheeseen kuuluu neljä lasta.[16][10] Itkonen osallistui yhdessä poikansa Jalon kanssa keväällä 2024 kuvattuun Race Across the World -kilpailuun, jossa he sijoittuivat toiseksi.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Romaanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Myöhempien aikojen pyhiä. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2756-7
- Anna minun rakastaa enemmän. Helsinki: Teos, 2005. ISBN 951-851-061-X
- Kohti. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21946-0
- Seitsemäntoista. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24579-7
- Hetken hohtava valo. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26465-1
- Ajo. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28215-0
- Palatkaa perhoset. Helsinki: Otava, 2016. ISBN 978-951-1-29580-8
- Ihmettä kaikki. Helsinki: Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32995-4
- Kaikki oli heidän. Otava, 2021. ISBN 978-951-1-40994-6
- Teoriani perheestä. Helsinki: Gummerus, 2023. ISBN 978-951-24-3199-1
Muut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Itkonen, Juha & Itkonen, Maija: Topsi ja tohtori Koirasson. (Lastenkirja) Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21981-1
- Huolimattomia unelmia. (Novellikokoelma) Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22410-5
- Minun Amerikkani. Matkakirja. Otava, 2017. ISBN 978-951-1-30774-7
- Itkonen, Juha & Westö, Kjell: 7 + 7 – Levottoman ajan kirjeitä. Helsinki: 2019. ISBN 978-951-1-32918-3
- Itkonen, Juha: Sivuraide. (Audiodraama) Gummerus, 2024. ISBN 9789512441877
Näytelmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kone (2010), KOM-teatteri
- Hämeenlinna (2013), Q-teatteri
Tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kalevi Jäntin palkinto 2003
- Finlandia-palkintoehdokkuus 2003 ja 2007
- Runeberg-palkintoehdokkuus 2006
- Valtion kirjallisuuspalkinto 2006
- Suuren Suomalaisen Kirjakerhon ja Suomen Kirjailijaliiton yhteinen tunnustuspalkinto 2008
- Nuori Aleksis -palkinto 2008
- Veijo Meri -palkinto 2013[17]
- Valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha 2013
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kuka kukin on 2015, s. 258. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ a b c d Itkonen, Juha Kirjasampo.fi. Viitattu 6.1.2016.
- ↑ Juha Itkonen Gummerus. Viitattu 25.11.2024.
- ↑ Juha Itkosen Sivuraide kertoo ensirakkauden voimasta – audiodraaman rooleissa kuullaan näyttelijät Eeva Soivio, Jarkko Lahti ja Heidi Herala | Gummerus www.sttinfo.fi. Viitattu 25.11.2024.
- ↑ Kiuas, Sini: Kirjailijaesittely: Juha Itkonen Kirjasampo.fi. 4.5.2011. Viitattu 24.7.2023.
- ↑ Otavan Kirjasäätiö palkitsi Juha Itkosen 15 000 eurolla ts.fi. 11.4.2013. Viitattu 25.11.2024.
- ↑ Myöhempien aikojen pyhiä Kirjasampo.fi. Viitattu 19.11.2014.
- ↑ Kirjallisuuden valtionpalkinnot Juha Itkoselle ja Jukka-Pekka Pajuselle 10.5.2006. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 19.11.2014.
- ↑ Mattila, Ilkka: Behm on naispääosassa Itkosen romaaniin pohjautuvassa elokuvassa. Helsingin Sanomat, 5.9.2024, s. B 4. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.9.2024.
- ↑ a b Juha Itkonen Otava. Viitattu 19.11.2014.
- ↑ Seuri, Salla: Kirja-arvio: Juha Itkosen Huolimattomia unelmia Uusi Suomi. 3.10.2008. Viitattu 21.8.2011.
- ↑ Veijo Meri -palkinto Juha Itkoselle Helsingin Sanomat. 11.4.2013. Viitattu 13.4.2013.
- ↑ Ennakkotiedote: Juha Itkosen omakohtainen kertomus Teoriani perheestä ilmestyy 1.3. | Gummerus www.sttinfo.fi. Viitattu 25.11.2024.
- ↑ Juha Itkosen Sivuraide kertoo ensirakkauden voimasta – audiodraaman rooleissa kuullaan näyttelijät Eeva Soivio, Jarkko Lahti ja Heidi Herala | Gummerus www.sttinfo.fi. Viitattu 25.11.2024.
- ↑ Kuka kukin on 2011, s. 284. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8
- ↑ Kirjailija ja neljän lapsen isä Juha Itkonen: ”En halua käyttää ruuhkavuosi-sanaa” Me Naiset. 11.4.2019. Viitattu 9.9.2019.
- ↑ Veijo Meri -palkinto 2021. Otavan Kirjasäätiö. Viitattu 12.4.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rinne, Jaana: Juha Itkonen – Kynä on bassoa mahtavampi City.fi. 16.6.2006.
- YLE Elävä arkisto – Juha Itkonen: Kohti Haastattelu Aamun kirja -ohjelmassa 16.10.2007.
- YLE Elävä arkisto – Juha Itkonen: Seitsemäntoista Haastattelu Aamun kirja -ohjelmassa 21.10.2010.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
