Juha Itkonen
Juha Heikki Itkonen[1] (s. 8. kesäkuuta 1975 Hämeenlinna)[2] on suomalainen kirjailija. Hän on työskennellyt myös toimittajana. Itkonen on kirjoittanut kuusi romaania, yhden novellikokoelman ja lastenkirjan yhdessä vaimonsa kanssa.
Itkosen esikoisromaani Myöhempien aikojen pyhiä (2003) sai Kalevi Jäntin palkinnon ja valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Hänen toinen romaaninsa Anna minun rakastaa enemmän (2005) palkittiin kirjallisuuden valtionpalkinnolla. Myös Itkosen kolmas teos Kohti (2007) oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itkonen valmistui ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseon lukiosta 1994. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kieltä ja yleistä kirjallisuustiedettä sekä myöhemmin valtio-oppia ja viestintää ja valmistui valtiotieteiden maisteriksi vuonna 2001. Itkonen opiskeli Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulussa 2001–2003.[2]
Vuosina 1997–2000 Itkonen työskenteli Katso- ja Rumba-lehtien avustajana.[2] Hän oli Apu-lehden toimitussihteeri vuosina 2000–2001, toimituspäällikkö 2001–2005 ja toimittaja 2005–2006. Vuodesta 2006 Itkonen on ollut vapaa kirjailija.[1]
Itkosen esikoisteos Myöhempien aikojen pyhiä (2003) sai paljon huomiota osakseen. Teos sijoittuu mormonimaailmaan ja kuvaa uskoa, syyllisyyttä ja vieraantumista.[3] Se valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi ja sai Kalevi Jäntin palkinnon.[2]
Itkosen toinen romaani Anna minun rakastaa enemmän ilmestyi vuonna 2005. Siinä Itkonen kuvaa kansainvälistä rockmaailmaa ja romaanissa liikutaan niin New Yorkissa kuin suomalaisessa jääkiekkokaupungissakin. Teoksessa kadonneen rockmuusikko Summer Maplen tarinaa kertovat hänen entinen poikaystävänsä ja äitinsä. Näiden äänten kautta Itkonen piirtää aikalaiskuvaa maailmasta. Itkonen sai teoksesta kirjallisuuden valtionpalkinnon 2006.[4]
Syksyllä 2007 ilmestyi Itkosen kolmas romaani Kohti, joka käsitteli perheen hajoamista ja sukupolvien välistä kuilua. Teos valittiin vuoden 2007 Finlandia-ehdokkaaksi ja se voitti Nuori Aleksis -palkinnon vuonna 2008.[5] Syksyllä 2007 Itkonen julkaisi yhdessä vaimonsa Maija Itkosen kanssa lastenkirjan Topsi ja tohtori Koirasson (Otava). Vuoden 2008 lopulla Itkoselta ilmestyi novellikokoelma Huolimattomia unelmia (Otava).[6]
Vuonna 2013 Itkoselle myönnettiin Otavan Kirjasäätiön Veijo Meri -palkinto.[7]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itkonen on ollut vuodesta 2002 naimisissa muotoilija ja muusikko Maija Itkosen (o.s. Salmela) kanssa.[8] Perheeseen kuuluu neljä lasta.[9][5]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Myöhempien aikojen pyhiä. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2756-7.
- Anna minun rakastaa enemmän. Helsinki: Teos, 2005. ISBN 951-851-061-X.
- Kohti. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21946-0.
- Seitsemäntoista. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24579-7.
- Hetken hohtava valo. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26465-1.
- Ajo. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28215-0.
- Palatkaa perhoset. Helsinki: Otava, 2016. ISBN 978-951-1-29580-8.
- Ihmettä kaikki. Helsinki: Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32995-4.
- Kaikki oli heidän. Otava, 2021. ISBN 978-951-1-40994-6
- Teoriani perheestä. Helsinki: Gummerus, 2023. ISBN 978-951-24-3199-1.
Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Itkonen, Juha & Itkonen, Maija: Topsi ja tohtori Koirasson. Lastenkirja. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21981-1.
- Huolimattomia unelmia. Novellikokoelma. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22410-5.
- Minun Amerikkani. Matkakirja. Otava, 2017. ISBN 978-951-1-30774-7
- Itkonen, Juha & Westö, Kjell: 7 + 7 – Levottoman ajan kirjeitä. Helsinki: 2019. ISBN: 978-951-1-32918-3
Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kone (2010), KOM-teatteri
- Hämeenlinna (2013), Q-teatteri
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kalevi Jäntin palkinto 2003
- Finlandia-palkintoehdokkuus 2003 ja 2007
- Valtion kirjallisuuspalkinto 2006
- Suuren Suomalaisen Kirjakerhon ja Suomen Kirjailijaliiton yhteinen tunnustuspalkinto 2008
- Nuori Aleksis -palkinto 2008
- Veijo Meri -palkinto 2013[10]
- Valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha 2013
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuka kukin on 2015, s. 258. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ a b c d Itkonen, Juha Kirjasampo.fi. Viitattu 6.1.2016.
- ↑ Myöhempien aikojen pyhiä Kirjasampo.fi. Viitattu 19.11.2014.
- ↑ Kirjallisuuden valtionpalkinnot Juha Itkoselle ja Jukka-Pekka Pajuselle 10.5.2006. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 19.11.2014.
- ↑ a b Juha Itkonen Otava. Viitattu 19.11.2014.
- ↑ Seuri, Salla: Kirja-arvio: Juha Itkosen Huolimattomia unelmia Uusi Suomi. 3.10.2008. Viitattu 21.8.2011.
- ↑ Veijo Meri -palkinto Juha Itkoselle Helsingin Sanomat. 11.4.2013. Viitattu 13.4.2013.
- ↑ Kuka kukin on 2011, s. 284. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.
- ↑ Kirjailija ja neljän lapsen isä Juha Itkonen: ”En halua käyttää ruuhkavuosi-sanaa” Me Naiset. 11.4.2019. Viitattu 9.9.2019.
- ↑ Veijo Meri -palkinto 2021. Otavan Kirjasäätiö. Viitattu 12.4.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nurmi, Kitti: Juha Itkonen kirjoittaa rockmaailmasta Unikankare.net. 2005.
- Rinne, Jaana: Juha Itkonen – Kynä on bassoa mahtavampi City.fi. 16.6.2006.
- YLE Elävä arkisto – Juha Itkonen: Kohti Haastattelu Aamun kirja -ohjelmassa 16.10.2007.
- YLE Elävä arkisto – Juha Itkonen: Seitsemäntoista Haastattelu Aamun kirja -ohjelmassa 21.10.2010.
| ||||||||||||||||||
