Leveähuulisarvikuono

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isosarvikuono
Rhinoceros male 2003.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kavioeläimet Perissodactyla
Heimo: Sarvikuonot Rhinocerotidae
Suku: Ceratotherium
Gray, 1868
Laji: simum
Kaksiosainen nimi
Ceratotherium simum
(Burchell, 1817)
Levinneisyyskartta
Etelänleveähuulisarvikuonon levinneisyysalue on kuvattu kartassa vihreällä ja zairenleveähuulisarvikuonon oranssilla värillä.
Etelänleveähuulisarvikuonon levinneisyysalue on kuvattu kartassa vihreällä ja zairenleveähuulisarvikuonon oranssilla värillä.
Alalajit
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Leveähuulisarvikuono Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Leveähuulisarvikuono Commonsissa

Isosarvikuono eli aiemmalta nimeltään leveäshuulisarvikuono ja valkosarvikuono (Ceratotherium simum) on yksi viidestä elossa olevasta sarvikuonolajista ja ainoa, joka ei ole uhanalainen. Isosarvikuonoa on kahta alalajia: zairenleveähuulisarvikuono (C. simum cottoni) ja etelänleveähuulisarvikuono (C. simum simum).[2] Ne luokitellaan toisinaan kahdeksi erilliseksi lajiksi.[1]

Etelänleveähuulisarvikuonoja on onnistuneiden suojelutoimien ansiosta nykyään noin 11 000. Ne elävät pääasiassa Etelä-Afrikassa mutta myös Botswanassa, Namibiassa, Swazimaassa ja Zimbabwessa, ja niitä ei luokitella enää uhanalaiseksi, vaan silmälläpidettäviksi[1]. Zairenleveähuulisarvikuonon korvat ovat pyöreämmät, kuonon ja selän profiilit vähemmän kuperat ja olemus vähemmän ryppyinen kuin etelänleveähuulisarvikuonolla.

Isosarvikuonoa kutsutaan toisinaan valkoiseksi sarvikuonoksi. Nimi johtuu väärinkäsityksestä: englantilaiset sotkivat buurien kielen sanan weit eli leveä (viitaten eläimen kuonoon) englannin kielen sanaan white valkoinen. Nimi ei siis kuvaa eläimen väriä, vaikka isosarvikuono onkin jonkin verran vaaleampi kuin toinen afrikkalainen laji pensassarvikuono (jota joskus on sanottu myös mustasarvikuonoksi).

Verrattuna pensassarvikuonoon isosarvikuono on rauhallinen, eikä ole ihmistä kohtaan kovin aggressiivinen.

Isosarvikuono on lähes karvaton ja väriltään harmaa. Se painaa 1800–2700 kiloa ja sillä on korkeutta 1,5–1,8 metriä. Sillä on kuonossaan kaksi sarvea, joista suurempi on pohjoisella zairenleveähuulisarvikuonolla noin metrin mittainen ja etelänleveähuulisarvikuonolla jopa 1,5 metriä pitkä. Isosarvikuonot lisääntyvät hitaasti mutta elävät 40–60-vuotiaiksi. Raskaus kestää 16 kuukautta, ja poikasia syntyy 2–3 vuoden välein.

Isosarvikuonolla on leveämpi kuononpää kuin sitä muutoin paljon muistuttavalla pensassarvikuonolla.[2]

Isosarvikuonon ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isosarvikuonot elävät melko kuivissa ja avoimissa ympäristöissä, kuten puusavanneilla, harvaa akaasiaa kasvavissa metsiköissä ja ruohostomailla. Isosarvikuono syö mieluiten lyhyttä ruohoa. Myös vettä on oltava saatavilla. Urosten reviiri on laajuudeltaan 0,8–2,6 km², mutta naaraan 10–12 km²[2]. Sarvikuono syö päivittäin ainakin 25 kg ruohoa[3].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Emslie, R.: Ceratotherium simum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.7.2014. (englanniksi)
  2. a b c Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 4: Nisäkkäät, matelijat, s. 16–36. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.
  3. Zoo, Suuri eläinkirja 2, s. 87

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.