Leonora Carrington

Leonora Carrington (6. huhtikuuta 1917 Clayton Green, Lancashire, Englanti – 25. toukokuuta 2011 México, Meksiko) oli brittiläinen kuvataiteilija ja kirjailija.

Carrington syntyi Lancashiressä, Englannissa, perheensä toiseksi lapseksi ja ainoaksi tyttäreksi. Hänen äitinsä oli irlantilainen. Hän tutustui surrealismiin jo lapsena, ja tälle taiteenalalle hän suuntautui myös ammattiurallaan. Hänellä ja Max Ernstillä oli 1930-luvun lopulla rakkaussuhde. Hän asui pitkään Meksikossa, jonka kansalaisuus hänelle myönnettiin vuonna 1942. Hän muutti vuonna 1985 Yhdysvaltoihin.

Carrington meni Meksikossa naimisiin Emericko Weiszin kanssa ja sai kaksi lasta. Häntä pidetään yhtenä keskeisimmistä surrealismin edustajista, ja hänen muutamia teoksiaan ovat Self-Portrait (1936), The Inn of Down Horse (1936–1937), Green Tea (1942), Down Below (1944) ja Big Badger Meets the Domino Boys (1986). Samanaikaisesti Carringtonin onnistui luoda menestyksekäs ura kirjailijana; tuotantoon kuuluu mm. romaani The Hearing Trumpet, joka kirjoitettiin alun perin jo 1960-luvulla.

Down Belown ensimmäistä versiota Carrington tarjosi 1946 Janet Flannerille, joka työskenteli kustantajana, mutta ei ollut teoksesta kiinnostunut. Lopulta 1944 Jeanne Megnenille ranskaksi saneltu versio julkaistiin lopulta englanniksi käännettynä surrealistisessä VVV-lehdessä.

Carrington kärsi toisen maailmansodan alussa Madridissa voimakkaan henkisen luhistumisen, joka aiheutti hänen joutumisensa sairaalahoitoon. Hän oli katolinen, ja häntä väitettiin viimeiseksi elossa olevaksi surrealistiksi, vaikka samanlainen väite oli tehty hänen lisäkseen mm. Enrico Donatista (s. 1909). Carrington jatkoi taiteellista uraansa vanhuutensa päiville saakka.