Lennart Torstensson
Lennart Torstensson (17. elokuuta 1603 Forstenan kartano, Länsi-Götanmaa,[1] Ruotsin valtakunta – 7. huhtikuuta 1651 Tukholma) oli ruotsalainen tykistöön erikoistunut kenraali ja marsalkka, joka kehitti erityisesti kenttätykistön käyttöä taistelukentällä.[2]
Hän johti Kustaa II Aadolfin armeijan tykistön uudistamista ja kehitti erityisesti sen liikkuvuutta. Torstensson toimi Ruotsin armeijan ylikomentajana vuosina 1642–1645 kolmikymmenvuotisessa sodassa. Torstensson kirjoitti oman nimensä aina muodossa Linnardt Torstenson.
Suku ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Torstensson vietti lapsuutensa sukulaistensa kasvattamana vanhempiensa ollessa maanpaossa, koska hänen isänsä Älvsborgin linnan käskynhaltija[2] Torsten Lennartsson (1561–1631) tuki kuningas Sigismundia Ruotsin sisällissodassa. Isä palasi Ruotsiin vasta Torstenssonin ollessa noin 20-vuotias. Hänen äitinsä oli Märta Posse. Isän veli oli kenttäeversti Anders Lennartsson av Forstenasläkten.
Sotilas-uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Torstensson aloitti sotilasuransa Kustaa II Aadolfin palveluksessa kamaripaašina[1] ja aseenkantajana Puolan sodassa ensin Ruotsin Liivinmaalla vuosina 1621–1623 ja myöhemmin Preussissa vuosina 1626–1629. Hän todisti Riian valloituksen vuonna 1621.
20-vuotiaana hän teki tavanomaisen opintomatkan ulkomaille, jota tuolloin pidettiin välttämättömänä nuorten aatelisten koulutuksen päätteeksi. Vuonna 1623 hän osallistui Gustaf Hornin johtamaan sotilasopintoryhmään, joka matkusti Alankomaihin opiskelemaan sodankäyntiä. Frans Bernhard von Thurnin hovirykmentin (nykyään Svea Livgarde ) vänrikkinä hän osallistui Wallhofin taisteluun tammikuussa.
Välillä hän oli Hollannin armeijan palveluksessa vuosina 1624–1625. Hänet nimitettiin ensimmäisen ruotsalaisen tykistörykmentin everstiksi vuonna 1629, koko Ruotsin tykistön komentajaksi Saksassa vuonna 1630, ja kenraalin arvon hän sai vuonna 1631. Hän johti tykistöä Breitenfeldin ja Rainin taisteluissa 1631 sekä Lechin taistelussa 1632.[1]
Torstensson jäi Alte Vesten taistelussa vuonna 1632 katolisten joukkojen päällikkö Albrecht Wenzel von Wallensteinin vangiksi Ingolstadtiin, ja vaihdettiin vapaaksi vasta vuotta myöhemmin.[2][1] Ollessaan Ingolstadtissa vankina hän sai pysyväksi vaivakseen reumatismin. Hän toimi Ruotsin armeijan toisena komentajana Johan Banérin alaisuudessa vuosina 1635–1642 ja oli mukana muun muassa Wittstockin (1636) ja Chemnitzin (1639) taisteluissa.[1] Sairaus pakotti hänet palaamaan Ruotsiin vuonna 1641, jolloin hänestä tehtiin valtaneuvos.[1]
Avioliitto ja jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Torstenson avioitui Tukholmassa joulukuussa 1633 vapaaherratar Beata Johansdotter De la Gardien (1612–1680) kanssa, joka oli valtaneuvos Johan Pontusson De la Gardien ja paronitar Katarina Oxenstierna af Ekan ja Lindön tytär. Puoliso seurasi aviomiestään tämän sotaretkille, joten ensimmäistä lasta lukuun ottamatta toinen lapsi syntyi Dewitziä vastaan suunnatun sotaretken aikana. Vuosien 1641 ja 1643 välillä syntyi kolme lasta lisää, joista kaksi myös kenttäolosuhteissa Stralsundissa ja Salzwedelissä Stettinissä.
Heille syntyivät lapset:
- Gustav Adolf (2. syyskuuta 1634–1653), nimettiin Kustaa II Adolfin mukaan, sai surmansa kaksintaistelussa 19-vuotiaana.
- Märta Elisabet (1639–1642), kuoli 3-vuotiaana
- Anders Torstenson (1641–1686), kreivi ja valtaneuvos, toimi Ruotsin Viron kenraalikuvernöörinä vuosina 1674–1681.[1]
- Johan Gabriel (1642), kuoli muutaman kuukauden ikäisenä
- Margareta Catharina (1643–1652), kuoli 9-vuotiaana
Beata De la Gardie avioitui uudelleen vuonna 1653 kreivi Pietari Brahe nuoremman kanssa.
Ruotsin armeijan ylipäällikkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Johan Banérin kuoltua yllättäen toukokuussa 1641 Torstensson palasi Saksaan ja palautti kurin kapinoivaan ja epäjärjestyksessä olevaan armeijaan.[2] Torstenssonista tehtiin ensin Ruotsin Pommerin kenraalikuvernööri eli käskynhaltija, jota virkaa hän hoiti vuoteen 1648 saakka, sekä myöhemmin vuonna 1642 kenttämarsalkka ja Ruotsin armeijan komentaja eli generalissimus.[1]
Hänen komentokautensa vuosina 1641–1645 muodostaa yhden Ruotsin sotahistorian loistavimmista luvuista. Vuonna 1642 hän marssi Brandenburgin ja Sleesian läpi Määriin vallaten matkallaan joukkoineen kaikki tärkeimmät linnoitukset. [1]
Torstensson johti Ruotsin armeijan Pommerista Böömiin, Määriin ja Sleesiaan keväällä 1642. Hän löi Saksin vaaliruhtinas Juhana Yrjön armeijan Schweidnitzin taistelussa ja valtasi Olmützin kesäkuussa 1642. Tämän jälkeen Torstensson siirtyi piirittämään Leipzigia. Keisarillisten joukkojen tullessa auttamaan kaupunkia hän voitti heidät Breitenfeldin toisessa taistelussa. Leipzig vallattiin tämän jälkeen joulukuussa 1642, ja se pysyikin ruotsalaisten miehittämänä aina vuoteen 1650 asti. Vuonna 1643 Torstensson palasi operoimaan Määriin.
Ruotsin valtaneuvosto päätti valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan vaikutuksella[2] alkuvuodesta 1643 ryhtyä sotaan Tanskaa vastaan tavoitteenaan vallata Blekinge, Skåne ja Halland. Torstensson sai uudet käskyt syyskuussa, ja joulukuussa 1643 hän johti armeijansa Holsteiniin. Alkuvuonna 1644 hän valtasi joukkoineen Jyllannin vain kahdessa kuukaudessa.
Matthias Gallasin johtaman keisarillisten armeijan seurattua Torstenssonia Jyllannin eteläosaan joutui hän vetäytymään takaisin Saksaan huolto-ongelmien vuoksi. Hän pakotti keisarilliset vetäytymään etelään läpi hävitettyjen alueiden keväällä 1644. Tämä onnistunut poltetun maan taktiikka tuhosi Gallasin johtaman keisarillisen armeijan, vahvuuden romahtaessa 18 000:sta vain tuhanteen. Matthias Gallasin kokoaman uuden armeijan Torstensson löi joukkoineen Jüterbogin taistelussa marraskuussa 1644. Ruotsin menestys Tanskaa vastaan Skånessa ja merellä sekä Carl Gustaf Wrangelin Jyllannin takaisin valtaus pakotti Tanskan kuninkaan Kristian IV:n Brömsebron rauhaan elokuussa 1645, jossa Ruotsi sai Norjalta Jämtlandin ja Härjedalenin läänit sekä Itämerellä sijaitsevat Gotlannin ja Saarenmaan saaret.[2]
Keväällä 1645/toisen lähteen mukaan marraskuussa 1644[1] Torstensson johti 15 000 miestä ja 60 tykkiä Böömiin. Hän voitti keisarilliset joukot Jankovin taistelussa helmikuussa 1645, jossa hän käytti erityisesti tykistön nopeaa ja jatkuvaa uudelleen sijoittumista, saavuttaen parhaan mahdollisen tulivoiman. Melchior von Hatzfeldtin johtamat keisarilliset joukot menettivät taistelussa koko tykistönsä ja puolet armeijastaan. Tämän jälkeen ruotsalaiset valtasivat Böömin ja etenivät aina tykin kantaman päähän Wienistä uhaten kaupunkia piirityksellä. Vaikka Tonavan sillan toinen pää joutuikin hänen käsiinsä, hänen uupunut armeijansa ei kyennyt tunkeutumaan pidemmälle.[1]
Viimeiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joulukuussa 1645 Torstensson luovutti Ruotsin armeijan ylipäällikkyyden Carl Gustaf Wrangelille pahentuneen reumatisminsa (tai kihdin) takia.[1] Lopullisesti Torstensson vetäytyi armeijan palveluksesta vuonna 1646. Vuonna 1647 hänet aateloitiin Ortalan kreiviksi. Viimeisinä vuosinaan hän käytti asemaansa valtaneuvostossa vastustaakseen valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan politiikkaa ja sai kuningatar Kristiinan luottamuksen.[2] Vuosina 1648–1651 hän hallitsi kaikkia Ruotsin läntisiä maakuntia kenraalikuvernöörinä ja Göteborgin maaherrana. [1]
Rakennuttaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lennart Torstenson on Bromman Ulvsundan linnan, Göteborgin kuvernöörin residenssin ja Tukholman Torstensonin palatsin rakennuttaja. Ulvsunda linna rakennettiin Bromman pitäjään Tukholman länsipuolelle vuosina 1644–1647. Useita sisätiloja on säilynyt Lennart Torstensonin ajalta. Linnan nykyinen ulkoasu on empiretyylinen. Linnan ulkoasussa on edelleen 1600-luvun muurausta ankkuriluukkuineen, ja siivissä on myös hiekkakiviportaalit. Päärakennuksen alkuperäisestä sisätilasta on säilynyt joitakin vuosiluvuilla varustettuja yksityiskohtia, valurautainen reliefi, jossa on Lennart Torstensonin ja hänen puolisonsa Beata De la Gardien vaakunat on vuodelta 1646.
Göteborgin residenssirakennus, jota kutsutaan myös nimellä Torstensonin palatsi tai kuninkaanlinna, sijaitsee Södra Hamngatanilla Göteborgissa. Residenssissä on Länsi-Götanmaan läänin maaherran asuin- ja edustustiloja. Kiinteistö rakennettiin vuosina 1648–1650 kreivi Lennart Torstensonille, ja se oli Kaarle X Kustaan kuninkaallinen residenssi valtiopäivien 1658 ja 1660 yhteydessä.
Hän rakennutti nimeään kantavan Torstenssonin palatsin Tukholmaan 1640-luvulla, joka valmistui vuonna 1651 (nykyinen Perintöruhtinaan palatsi).
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lennart Torstenson kuoli 47-vuotiaana Tukholmassa 7. huhtikuuta 1651, hänet haudattiin juhlallisesti Riddarholmskyrkaniin Torstensson-suvun hautaholviin. Lennart Torstensson oli huomattava joukkojensa liikkeidensä poikkeuksellisen ja ennalta-aavistamattoman nopeuden vuoksi, vaikka hänen täytyi usein johtaa armeijaa kantotuolissa, koska reumatismi esti ratsaille nousemisen. Hän oli myös Ruotsin armeijan tieteellisesti etevin tykistöupseeri ja paras sekä menestynein sotilasinsinööri.[1]
Hänen poikansa, valtaneuvos ja kreivi Anders Torstensson (1641–1686), toimi Ruotsin Viron kenraalikuvernöörinä vuosina 1674–1681. Suku sammui miespuolelta vuonna 1727.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Childs, John: Warfare in the Seventeeth Century. Lontoo: Cassell, 2001. ISBN 0-304-36373-1
- Lappalainen, Jussi T.: Sadan vuoden sotatie. (Suomen sotilaat 1617–1721) Helsinki: SKS, 2001. ISBN 951-746-286-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 1911 Encyclopædia Britannica/Torstensson, Lennart, Count - Wikisource, the free online library en.wikisource.org. Viitattu 14.2.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 Lennart Torstenson | Swedish General, Field Marshal, Engineer | Britannica Encyclopedia Britannica. Arkistoitu 30.12.2025. Viitattu 14.2.2026. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
