Siirry sisältöön

Juhana Yrjö I

Wikipediasta
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 1. heinäkuuta 2025.
Johann Georg I
Saksin vaaliruhtinas Johann Georg I. Franz Luycx 1652.
Saksin vaaliruhtinas
Valtakausi 23. kesäkuuta 1611 – 8. elokuuta 1656
Edeltäjä Christian II
Seuraaja Johann Gerog II
Syntynyt 5. maaliskuuta 1585
Dresden
Kuollut 8. lokakuuta 1656 (71 vuotta)
Dresden
Hautapaikka Freibergin katedraali
Puoliso Sibylle Elisabeth von Württemberg
Magdalene Sibylle von Preussen
Lapset Sofia Eleonore
Maria Elisabet
Johann Georg II
August
Christian I
Magdalene Sibylle
Moritz
Suku Wettin
Isä Christian I
Äiti Sofia von Brandenburg
Uskonto luterilainen

Johann Georg I (5. maaliskuuta 1585 Dresden – 8. lokakuuta 1656 Dresden) oli Saksin vaaliruhtinas vuosina 1611–1656.[1]

Kolmikymmenvuotisen sodan aikana hän toimi vaa’ankielenä Saksan protestanttien ja katolisten välillä. Ruotsin liityttyä sotaan vuonna 1630 hän pyrki yhdistämään Saksan luterilaiset sodan kolmanneksi osapuoleksi, mutta liittyi sittemmin Ruotsin puolelle. Solmittuaan erillisrauhan keisarin kanssa vuonna 1635 hän soti uudelleen tämän rinnalla.[1]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johann Georg oli vaaliruhtinas Christian I:n ja prinsessa Sofia von Brandenburgin (1568–1622) toiseksi vanhin poika, hänellä oli kuusi sisarusta. Hän tuli vaaliruhtinaaksi 26-vuotiaana vanhemman veljensä Christian II:n kuoltua yllättäen vuonna 1611.[2]

Vaaliruhtinas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johann Georg tähtäsi Saksan protestanttisten ruhtinaiden johtajaksi, mutta koska hän piti Pfalzin vaaliruhtinaskuntaa ja Wettinien toisen sukuhaaran hallitsemia Saksin ruhtinaskuntia oman vaaliruhtinaskuntansa kilpailijoina ja suhtautui vihamielisesti kalvinismiin, omaksui hän ystävällismielisen ja lojaalin suhtautumisen katolisiin Habsburg-sukuisiin keisareihin, mikä loi hajaannusta Saksan protestanttien keskuuteen.[3][2]

Johann Georg oli kuuluisa järjestämistään suurista juhla-aterioista sekä metsästysretkistä ja hänen väitetäänkin ampuneen 150 000 riistaeläintä elämänsä aikana.[4] Hän oli myös innokas oluenjuoja, josta sai liikanimen ”juoppo”.[3]

Kolmikymmenvuotinen sota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmikymmenvuotisen sodan puhjettua vuonna 1618 Johann Georg I tarjosi aluksi Ferdinand II:lle apua Böömissä puhjenneen protestanttien kapinan kukistamiseen, mikäli hän saisi vastineena osan Lausitzin alueesta.[3]

Seuraavana vuonna Johann Georg myös tuki keisarinvaalissa Ferdinand II:n valintaa keisariksi ja kieltäytyi itselleen tarjotusta Böömin kruunusta. Hän jatkoi koko seuraavan vuosikymmenen keisarin liittolaisena muita protestanttisia valtioita vastaan käydyssä sodassa.[2] Ferdinand II:n katolisen kirkon etua ajanut politiikka ja vuoden 1629 restituutioedikti kuitenkin vieraannuttivat Johann Georg.[3] Hän kutsui vuonna 1631 Saksan protestanttiset ruhtinaat koolle Leipzigiin, jossa nämä muodostivat niin sanotun Leipzigin liiton tavoitteenaan puolueettomuus sodassa. Saman vuoden syksyllä keisarillisten joukkojen komentaja Johann Tilly vaati saada hyökätä Saksin maiden halki Pohjois-Saksaan saapunutta Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin armeijaa vastaan. Johann Georg ei antanut lupaa, ja kun Tilly lähti etenemään tästä välittämättä, Johann Georg solmi 11. syyskuuta liiton Kustaa Aadolfin kanssa. Kuusi päivää myöhemmin he löivät yhdessä Tillyn armeijan Breitenfeldin taistelussa.[3][2]

Johann Georg eteni tämän jälkeen joukkoineen Böömiin, jonka hän tilapäisesti valtasi takaisin keisarillisilta joukoilta. Keisari Ferdinand II:n vastahyökkäys siirsi sodan vuonna 1632 takaisin Saksin alueelle. Saksilaisten ja ruotsalaisten kärsittyä murskatappion Nördlingenin taistelussa syyskuussa 1634 Johann Georg aloitti rauhanneuvottelut. Lopputuloksena oli 30. toukokuuta 1635 solmittu Prahan rauha, jonka myötä hän palasi takaisin keisarin liittolaiseksi ja lupasi auttaa Ruotsin ja Ranskan armeijoiden karkottamisessa Saksan alueelta.[3][2]

Vastineeksi keisari lupasi peruuttaa restituutioediktin ja antaa Saksille Ylä- ja Ala-Lausitzin.[3][1] Ruotsalaiset kostivat lähettämällä armeijansa seuraavina vuosina hävittämään erityisesti Saksia.[2] Johann Georg solmi lopulta syyskuussa 1645 Ruotsin kanssa aselevon Kötzschenbrodassa. Sodan päättäneessä vuoden 1648 Westfalenin rauhassa hän sai varmistettua Lausitzin sekä kirkollisesti hallittujen Meissenin, Merseburgin ja Naumburgin kaupunkien liittämisen Saksin vaaliruhtinaskuntaan.[2][3]

Johann Georg I kuoli 71-vuotiaana lokakuussa 1656 Dredenissä. Hänet on haudattu Freibergin katedraaliin.

Avioliitot ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johann Georg avioitui 16. syyskuuta 1604 Dresdenissä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan prinsessa Sibylle Elisabet von Württembergin (1584–1606) kanssa, joka oli Württembergin herttua Friedrich I:n ja prinsessa Sibylle von Alhaltin vanhin tytär. Sibylle Elisabet kuoli kahden vuoden avioliiton jälkeen synnytyskseen tammikuussa 1606, jossa myös lapsi syntyi kuolleena.[5]

Johann Georg avioitui toisen kerran 19. heinäkuuta 1607 Torgaussa prinsessa Magdalena Sibylle von Preußenin (1586–1659) kanssa, joka oli Brandenburgin rajakreivi Albrekt Friedrichin ja herttuatar Marie Eleonore von Jülich-Kleve-Bergin nuorin tytär.[2][5]

Heille syntyi kymmenen lasta, joista kuusi eli aikuiseksi asti.[2][5]

  • Nimetön poika (18. heinäkuuta 1608), syntyi kuolleena.
  • Sofie Eleonore (23. marraskuuta 1609 – 2. kesäkuuta 1671), avioitui 1627 Hessen-Darmstadtin maakreivi Georg II:n kanssa.
  • Maria Elisabeth (22. marraskuuta 1610 – 24. lokakuuta 1684), avioitui 1630 Holstein-Gottorpin herttua Friedrich III:n kanssa. Heille syntyi 16 lasta, joita neljänneksi vanhin tytär oli Ruotsin kuningatar Hedvig Eleonora.
  • Christian Albert (4. maaliskuuta 1612 – 9. elokuuta 1612), kuoli puolivuotiaana
  • Johann Georg II (31. toukokuuta 1613 – 22. elokuuta 1680), isänsä seuraaja Saksin vaaliruhtinaana.
  • August (13. elokuuta 1614 – 4. elokuuta 1680), peri Weissenfelsin herttuakunnan.
  • Christian I (27. lokakuuta 1615 – 18. lokakuuta 1691), peri Merseburgin herttuakunnan.
  • Magdalene Sibylle (23. joulukuuta 1617 – 6. tammikuuta 1668), avioitui ensin 1634 kruununprinssi Christianin, Tanskan kuningas Kristian IV:n vanhimman pojan ja perillisen kanssa, ei jälkeläisiä; ja toisen kerran 1652 Saksi-Altenburgin herttua Friedrich Wilhelm II:n kanssa, heillä oli jälkeläisiä.
  • Moritz (28. maaliskuuta 1619 – 4. joulukuuta 1681), peri Zeitzin herttuakunnan.
  • Heinrich (27. kesäkuuta 1622 – 15. elokuuta 1622), kuoli kolmikuisena.

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johann Georg määräsi vuonna 1652 valtakuntansa jaettavaksi neljän poikansa kesken.[3][2] Vaaliruhtinaan arvo periytyi vanhimmalle pojalle Johann Georg II:lle, August sai Saksi-Weissenfelsin, Christian Saksi-Merseburgin ja Moritz Saksi-Zeitzin herttuakunnan.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 877. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  2. ↑ a b c d e f g h i j Nordisk familjebok (1910), s. 8–9 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 30.9.2017.
  3. ↑ a b c d e f g h i N. Geoffrey Parker: John George I (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 30.9.2017.
  4. ↑ Antila, Olavi & Tetri, Juha E.: Hakkapeliittain jäljillä, s. 70-71. (Suomalaiset Euroopan sotakentillä) Helsinki: Ajatus Kirjat, 2001. ISBN 951-566-075-0
  5. ↑ a b c d Karlheinz Blaschke: Johann Georg I. (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1974) Deutsche Biographie. Viitattu 30.9.2017.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juhana_Yrjö_I&oldid=23846499”