Len Deighton

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Len Deighton
Henkilötiedot
Syntynyt 18. helmikuuta 1929 (ikä 89)
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Leonard Cyril Deighton (18. helmikuuta 1929 Lontoo, Iso-Britannia) on brittiläinen romaanikirjailija ja historioitsija.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deighton syntyi Marylebonen esikaupunkialueella englantilais-irlantilaisille vanhemmille. Hänen isänsä työskenteli British Museumin virkailijan, Campbell Dodgsonin, autonkuljettajana. Toisen maailmansodan aikana Deightonit muuttivat Dodgsonien talouteen. Deightonin äiti työskenteli hotellin kokkina, mistä hänen katsotaan perineen kiinnostuksen ruokaan.

Sota katkaisi Deightonin koulunkäynnin ja hän toimi isänsä apupoikana sekä rautatievirkailijana vähän aikaa. 17-vuotiaana hän liittyi Kuninkaallisten ilmavoimien palvelukseen ja toimi tiedusteluosaston valokuvaajana. Hän siirtyi siviiliin vuonna 1949 ja sai entisille sotilaille suunnatun opiskeluapurahan, minkä turvin hän opiskeli St. Martin's School of Artissa ja sen jälkeen Royal College of Artissa. Tämä oli tärkeää hänen kirjallisen uran kehitykselleen.

1950-luvulla Deighton oli sekalaisissa töissä, kuten tarjoilijana Piccadillylla, apukokkina Royal Festival Hallissa, tehtaanjohtajana, opettajana, kuvittajana, uutisvalokuvaajana ja mainostoimiston johtajana. Vuosina 19561957 hän pääsi matkustamaan moniin eksoottisiin paikkoihin lentokoneen stuerttina toimiessaan. Deighton avioitui kuvittaja Shirley Thompsonin kanssa vuonna 1960 ja oleili perheineen muun muassa Irlannissa ja Portugalissa.

Vuonna 1960 Deighton kirjoitti viikoittaista ruokapalstaa The London Observer -lehteen ja julkaisi ensimmäisen keittokirjansa 1965.[1]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deighton julkaisi ensimmäisen kirjansa, The Ipcress File, 33-vuotiaana vuonna 1962, julkaisijana Hodder & Stoughton. Kirjasta tuli menestys, kuten useimmista myöhemmistäkin. Hänet mainittiin arvosteluissa "paremmaksi kuin Fleming". Hän vaihtoi kustantajaa toiselle romaanilleen ja Jonathan Cape -yhtiö oli hänen pääkustantajansa 1980-luvulle saakka. Hänen tunnetuimmat kirjansa ovat vakoiluaiheisia romaaneja tai historiallisia tietokirjoja. Deightonin kirjoista on tehty myös elokuvia. Hänen ensimmäisten kirjojensa nimetön sankarihahmo sai elokuvissa nimen Harry Palmer, jota näytteli Michael Caine. Bernard Samson-trilogiasta tehtiin 13-osainen televisiosarja 1987 Granada-televisioyhtiölle. Deighton on julkaissut myös sarjan keittokirjoja.[1]

Harry Palmer -kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Ipcress File, 1962 (Aivopesu, 1976, WSOY, suom. Jaakko Kaurinkoski)
  • Horse Under Water, 1963 (Osteri, 1990, WSOY, suom. Juhani Jaskari)
  • Funeral in Berlin, 1964 (Hautajaiset Berliinissä, 1990, WSOY, suom. Juhani Jaskari)
  • Billion Dollar Brain, 1966 (Miljardin dollarin aivot, 1972, Suuri Suomalainen Kirjakerho, suom. Juhani Jaskari)

Bernard Samson -kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Berlin Game, 1983 (Berliinin peli, 1985, WSOY, suom. Erkki Hakala)
  • Mexico Set, 1984 (Meksikon erä, 1986, WSOY, suom. Erkki Hakala)
  • London Match, 1985 (Lontoon ottelu, 1987, WSOY, suom. Erkki Hakala)
  • Sarjan esinäytös, Winter, 1987 (Rautaristi, 1989, WSOY, suom. Juhani Koskinen).
  • Spy Hook, 1988 (Vakooja: koukku, 1990, WSOY, suom. Heikki Salojärvi)
  • Spy Line, 1989 (Vakooja: siima, 1991, WSOY, suom. Erkki Jukarainen)
  • Spy Sinker, 1990 (Vakooja: paino, 1992, WSOY, suom. Erkki Jukarainen)
  • Faith, 1994 (Usko, 1995, Book Studio, suom. Heikki Sarkkila)
  • Hope, 1995 (Toivo, 1996, Book Studio, suom. Jorma-Veikko Sappinen)
  • Charity, 1996 (Luottamus, 1997, Book Studio, suom. Jorma-Veikko Sappinen)

Muita romaaneja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • An Expensive Place to Die, 1967 (Kallista kuolla Pariisissa, 1967, WSOY, suom. Juhani Jaskari)
  • Only When I Larf, 1968 (Vain kuin naurattaa, 1968, WSOY, suom. Juhani Jaskari)
  • Bomber, 1970
  • Declarations of War short story collection, 1971
  • Close-Up, 1972
  • Spy Story, 1974 (Sotapeli, 1976, WSOY, suom. Kai Kaila)
  • Yesterday's Spy, 1975
  • Twinkle, Twinkle, Little Spy, 1976 (Välky, välky vakooja, 1980, WSOY, suom. Arto Häilä)
  • SS-GB, 1978 (SS Lontoo, 1979, WSOY, suom. Mikko Kilpi)
  • XPD, 1980 (XPS, 1981, Uusi kirjakerho, suom. Matti Kannosto)
  • Goodbye, Mickey Mouse, 1982
  • MAMista, 1991
  • City of Gold, 1992
  • Violent Ward, 1993
  • Pests: a Play in Three Acts, 1994

Historiakirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fighter:The True Story of the Battle of Britain, 1977
  • Airshipwreck, 1978
  • Blitzkrieg: From the Rise of Hitler to the Fall of Dunkirk, 1979
  • The Orient Flight L.Z. 127-Graf Zeppelin, 1980 (Cyril Deighton-nimellä, Fred F. Blaun kanssa)
  • Blood, Tears and Folly: An Objective Look at World War II, 1993

Keittokirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Len Deighton's Action Cook Book, 1965
  • Où Est le Garlic, 1965
  • Anton Edelmann Creative Cuisine: Chef's Secrets from the Savoy, 1994[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Len Deighton (b. 1929) authorscalendar.info. 2003. Viitattu 3. tammikuuta 2008. (englanniksi)