Lemmikki Kekomäki
Kaino Tuovi Lemmikki Kekomäki (o.s. Yrjö-Koskinen; 17. syyskuuta 1902 Loppi – 8. huhtikuuta 1996 Helsinki) oli suomalainen juristi, joka valittiin ensimmäisenä naisena korkeimman hallinto-oikeuden jäseneksi vuonna 1956. Vuonna 1918 perustetussa tuomioistuimessa oli aiemmin työskennellyt useita naisia, ja Kekomäki itse oli ollut sen palveluksessa monissa eri tehtävissä vuodesta 1928 lähtien ennen nimitystä hallintoneuvoksen virkaan. Nimityksen myötä Kekomäestä tuli Pohjoismaiden ensimmäinen nainen ylimmän oikeusasteen tuomarina.[1][2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lemmikki Kekomäki syntyi poliittisesti aktiiviseen perheeseen. Hänen isänsä oli kansanedustaja Lauri Yrjö-Koskinen ja isoisänsä senaattori Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen. Äiti Ossia Schöneman oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja. Kekomäki valmistui Hämeenlinnan suomalaisesta yhteiskoulusta ylioppilaaksi vuonna 1921. Hän pääsi yhtenä ensimmäisistä naisista opiskelemaan Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan, josta valmistui yleisen oikeustutkinnon suorittaneena vuonna 1927.[1][3] Kekomäestä tuli Suomen kymmenes naisjuristi.[2][4]
Varatuomarin arvon Kekomäki sai vuonna 1931. Samana vuonna hän avioitui varatuomari Esko Kekomäen kanssa. Pariskunnalle syntyi neljä lasta, joista esikoinen Eero Kekomäki toimi 1990-luvulla suojelupoliisin päällikkönä. Ennen vakinaista työllistymistään korkeimpaan hallinto-oikeuteen Kekomäki työskenteli Asutushallituksessa, Metsähallituksessa ja sosiaaliministeriössä. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen hän tuli aluksi ylimääräiseksi virkamieheksi, josta hän eteni vuonna 1936 notaarin virkaan ja vuonna 1937 nuoremmaksi hallintosihteeriksi. Vakinaiseksi hallintoneuvokseksi hänet nimitettiin vuonna 1956.[1][2][4]
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1960 Kekomäki vastaanotti ensimmäisenä naisena Suomen Valkoisen Ruusun I luokan komentajamerkin. Vuonna 1971 hän sai Suomen Leijonan suurristin, joka on ritarikunnan korkein kunniamerkki.[1][2] Hän oli ensimmäinen suomalaisen ritarikunnan suurristin saanut nainen.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Forsström, Johanna: Kekomäki, Lemmikki Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4.. 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 29.12.2018.
- ↑ a b c d KHO:n "ensimmäinen nainen" www.kho.fi. 8.3.2018. Korkein hallinto-oikeus. Arkistoitu 30.12.2018. Viitattu 29.12.2018.
- ↑ a b Anttikoski, Riitta: Kuolleita: Hallintoneuvos Lemmikki Kekomäki. (Muistokirjoitus) Helsingin sanomat, 20.4.1996. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Korkein hallinto-oikeus: ”Oikeusvaltion selkäranka – tuomareiden sosiaalinen ja ammatillinen tausta”, Oikeusvaltion rakentaja, s. 288. Helsinki: Edita, 2018. ISBN 978-951-37-7428-8.
|
