Legio III Italica
Legio III Italica (suom. kolmas italialainen legioona) oli roomalainen legioona. Sen tunnus oli haikara.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perustaminen ja alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Legio III Italican perusti keisari Marcus Aurelius yhdessä Legio II Italican kanssa vuonna 165 tai 166 markomannisotaa varten. Nimensä perusteella sen sotilaat värvättiin Italiasta, mikä on todennäköisesti totta, sillä erään piirtokirjoituksen mukaan ainakin yksi legioonalaisista oli kotoisin Italian Comosta. Legioonalla oli luultavasti jo alusta alkaen lisänimi Concors (suom. sopusointuinen), mikä kuvasi Marcus Aureliuksen ja hänen kanssahallitsijansa Lucius Verus harmonista yhteiseloa.
Legioona oli yhdessä II Italican ja I Adiutrixin kanssa osa taisteluosastoa, jonka tehtävä oli Publius Helvius Pertinaxin johdolla turvata germaanien hyökkäyksissä kärsineitä Raetian ja Noricumin provinsseja. Legioonan senhetkinen sijainti ei ole tiedossa, mutta ainakin III Italican ja II Italican sotilaista koottu pienempi yksikkö oli Salonaessa Dalmatiassa. Vuoden 171 jälkeen legioona oli asettunut muinaisen kelttiläisen kaupungin Radasponan liepeille Raetiaan. Legioonan sotilaat rakensivat sinne Regina Castran linnoituksen. Paikalta löydetyssä piirtokirjoituksessa lukee vuosi 179. Sotilaat olivat aktiivisia myös muissa Raetian kaupungeissa, muun muassa provinssin pääkaupungissa Augusta Vindelicumissa.
Severusten dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Legio III Italica tuki Pannonia Superiorin maaherraa Septimius Severusta, joka julistautui keisariksi vuonna 193. Legioona osallistui useisiin Severuksen sotiin muun muassa Pescennius Nigeriä, Clodius Albinusta ja myöhemmin Parthiaa vastaan.
Vuonna 213 legioona otti osaa Caracallan sotaan alemanneja vastaan. Myös eräs legioonan osasto osallistui Caracallan Parthian sotaretkeen. Perinthoksesta Traakiasta löydetyssä Caracallan aikaisessa hautakivessä mainitaan Paulus-niminen sotilas, joka kuului Legio III Italicaan.
200-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräässä piirtokirjoituksessa mainitaan legioona nimellä III Italica Gordiana ja kerrotaan tämän osallistuneen Gordianus III:n sotaretkeen sassanideja vastaan vuosina 243–244.
Vuonna 253 legioona tuki Valerianusta ja sai luultavasti tästä hyvästä lisänimen Pia fidelis (suom. uskollinen ja luotettava). Myöhemmin III Italica tuki Valerianuksen poikaa ja seuraajaa Gallienusta hänen sodassaan Gallian keisarikunnan Postumusta vastaan. Gallienus antoi tällöin legioonalle lisänimet Pia VI Fidelis VI (suom. kuusi kertaa uskollinen ja kuusi kertaa luotettava) ja Pia VII Fidelis VII suom. seitsemän kertaa uskollinen ja seitsemän kertaa luotettava).
Legio III Italica kärsi 260-luvulla tappion germaaneja vastaan Raetiassa. Myöhemmin vuosina 272–273 jotkut sen yksiköistä osallistuivat muun muassa keisari Aurelianuksen Palmyran sotaretkeen.
Myöhemmät vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Legio III Italica oli yhä olemassa 300-luvun lopulla, mutta se oli jaettu kuuteen pienempään osastoon. Niistä viisi vartioi Tonavan rajaa alemannien ja goottien hyökkäyksiä vastaan ainakin 400-luvun lopulle saakka. Legioonan kuudes osasto oli siirretty Illyriaan, missä se mainitaan Legio III Herculian sisarlegioonana.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jona Lendering: Legio III Italica Livius.org. Arkistoitu 2.5.2014. Viitattu 21.3.2009. (englanniksi)