Leena Huima

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Leena Marjaana Huima (o.s. Saarinen, 31. elokuuta 1946 Helsinki18. joulukuuta 2018 Helsinki[1][2]) oli toimittaja ja kirjailija, joka tunnettiin kirkollisena keskustelijana ja vaikuttajana.

Hän oli liittynyt Töölön seurakuntanuoriin ja vietti kesiään Helsingin seurakuntien kesäkodissa Mustasaaressa. Siellä hän osallistui vuonna 1960 rippikouluun kuunteluoppilaana, koska hän ei 13-vuotiaana voinut vielä käydä varsinaista rippikoulua ja saada konfirmaatiota.[3]

Hän tuli ylioppilaaksi Töölön yhteislyseosta vuonna 1964 ja aloitti samana vuonna Helsingin yliopistossa suomen kielen ja kirjallisuuden opinnot. Niiden ohella hän valmistui toimittajaksi Helsingin Sanomien toimittajakoulun ensimmäiseltä vuonna 1967 alkaneelta kurssilta ja työskenteli useita vuosia toimittajana. Hänen julkaisunsa käsittelevät pääasiassa kristinuskoa ja sen eri ilmenemismuotoja.[4][5]

Vuonna 1974 hän avioitui pastori Aarne Huiman (1935–2001) kanssa. Perheeseen syntyi kolme lasta. Perheen perustaminen ja kotiäidiksi ryhtyminen viivästyttivät yliopisto-opintoja, joita hän jatkoi 1990-luvulla. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1999 pääaineena viron kieli. Hänen pro gradu-tutkielmansa Piibli ajalooraamatutest lähtuv fraseoloogia eesti ja soome kieles käsittelee Vanhan testamentin historiakirjoista viron ja suomen kieliin lainautunutta fraseologiaa. Gradu sai korkeimman mahdollisen arvosanan, ja sitä pidettiin jopa väitöskirjan tasoisena. Väitöskirja jäi kuitenkin kesken sairauden vuoksi.[3]

Leena Huima toimi kirkolliskokouksen jäsenenä toistakymmentä vuotta vuodesta 1999 alkaen, minkä lisäksi hän oli kahdeksan vuotta Helsingin hiippakunnan maallikkoedustajana Kirkkohallituksen täysistunnoissa. Hän oli myös Helsingin seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajana. Hän oli 1990-luvulla maallikkojäsenenä piispa Eero Huovisen ja tuomiorovasti Matti Poutiaisen työryhmässä, joka teki ehdotuksen uudeksi katekismukseksi. Kirkolliskokous hyväksyi katekismuksen vuonna 1999.[5]

Hän oli sanavalmis paitsi kirjoittajana, myös puhujana. Hänen puhuessaan kirkolliskokouksen istunnossa talon kahvila tyhjeni, ja väki riensi kuuntelemaan. Hänet tunnettiin myös monista kirjoittamistaan kirjoista ja luennoista, joita hän 1980- ja 1990-luvuilla piti Suomeen rantautuneesta New Age-liikkeestä. Hän oli kiinnostunut erilaisista aatevirtauksista ja niiden suhteesta kristilliseen uskoon. Hänelle elämän tärkein asia oli totuuden etsiminen.[5]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antti ja Liisa, (1979)
  • Jumala peilissä : Uuden ajan ihminen etsii jumaluutta (1990)
  • Vapauden kuvat, (1993)
  • Vihreille niityille. (Aarne Huiman kanssa), (1999)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. kuolinilmoitus Helsingin Sanomissa 30.12.2018
  2. Leena Huima 1946–2018 Muistot. 8.1.2019. Helsingin Sanomat. Viitattu 10.1.2019.
  3. a b Leena Huima: ”Suljen ristin suojaan koko ihmisyyteni” Uutiset - Elämäntaito. Artikkeli Sanansaattaja-lehdessä 4.1.2018 (verkossa Seurakuntalainen-lehdessä 11.1.2018). Sanansaattaja (Seurakuntalainen). Viitattu 9.1.2019.
  4. Pankasalo, Anja (toim.): 1919-1994 Helsingin Koelyseo – Töölön Yhteislyseo- Etu-Töölön yläaste ja lukio 75 vuotta, s. 179. Helsinki: Koelyseon seniorit, Historiikkitoimikunta, 1994. ISBN 952-90-5512-9.
  5. a b c Huovinen, Eero: Parhain päin, kirjoituksia elämästä, Jumalasta ja armosta, s. 80–89. WSOY, 2017. ISBN 978-951-042-860-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]