Lars Holm

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lars Holm (s. 1943 Gävle, Ruotsi)[1] on ruotsalainen harmonikkapedagogi ja -taiteilija, joka tunnetaan konserttiharmonikansoiton ja -opetuksen uranuurtajana Pohjoismaissa.[2]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holm syntyi ja vietti nuoruutensa Gävlessä. Hän opiskeli ensin kuvataidealalle[1], mutta musiikki vei lopulta voiton. Hän opiskeli Trossingenissa 19641968 Fritz Doblerin johdolla.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holm toimi tiiviissä yhteistyössä Mogens Ellegaardin kanssa konserttiharmonikan koulutuksen kehittämiseksi Skandinaviassa. Vuonna 1969 Holm julkaisi ensimmäisen nuottikirjan melodiabassoharmonikalle, Nils Erics melodiebok, Mogens Ellegaardin kanssa ja vuonna 1972 ensimmäisen melodiabassoharmonikan oppikirjan Ellegaardin ja Torbjörn Lundquistin kanssa.[2]

Holm toimi opettajana Malmön musiikkikoulussa vuodesta 1968 lähtien, jonne hän meni Ellegaardin kehotuksesta[1] ja Tanskan kuninkaallisen musiikkikonservatorion opettajana 19701987. Hän on vieraillut pedagogina muun muassa Brasiliassa, Japanissa, Kanadassa, Hollannissa, Saksassa ja Ranskassa, sekä esiintyvänä muusikkona useissa kokoonpanoissa. Holm on tehnyt useita televisio-ohjelmia muun muassa Lasse Holmqvistin kanssa. Hän jäi eläkkeelle musiikkikoulun opetusvirastaan vuonna 2008.[2]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mogens Ellegaard, Lars Holm: Nils Erics Melodibok. nuottikirja melodiabassoharmonikalle. Trio forlaget, 1969.
  • Mogens Ellegaard, Torbjörn Lundquist, Lars Holm: Accordeonskola för ungdom. Tukholma: Thore Ehrling Musik AB, 1972.
  • Lars Holm: Spela dragspel. Bilda förlag, 1989. ISBN 9157414343. (ruotsiksi)
  • Lars Holm: Spela mera dragspel. Tukholma: Brevskolan, 1994. (ruotsiksi)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ekvilibrist tar ton i Slottsparken www.mitthjartasmalmo.se. Malmö. Arkistoitu 17.8.2010. Viitattu 3.10.2009. (ruotsiksi)
  2. a b c Internationale Akkordeon Seminarwoche 2008 2008. Landesverband im Deutschen Harmonikaverband e.V.. Viitattu 3.10.2009. (saksaksi)