Lancia Flaminia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lancia Flaminia
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Italia
Valmistaja Lancia
Valmistusvuodet 1957–1970
Korimalli 4-ovinen sedan
2-ovinen coupé
2-ovinen avoauto
4-ovinen limusiini
Edeltäjä Lancia Aurelia
Seuraaja Lancia Gamma
Teknisesti samankaltaisia Alfa Romeo 2600
Fiat 2300
Teho 102-152 hv
Vetotapa takaveto

Lancia Flaminia on Lancian vuosina 1957–1970 valmistama automalli. Sen ensimmäinen malli Berlina esiteltiin Torinon autonäyttelyssä maaliskuussa 1957. Siitä tehtiin markkinoille myös limusiinimalli virkamiesten käyttöön, kaikki muut korimallit paitsi sedan ovat itsenäisten italialaisen korinrakentajien valmistamia.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Flaminia tulee roomalaisesta Via Flaminia nimisestä tiestä, joka meni Roomasta Arminumiin.

Korimallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berlina/Sedan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berlina nimi annettiin sedan versiolle. Se on Pininfarinan suunnittelema ja perustuu Florida I prototyyppiin. Berlina on ainoa korimalli joka oli tuotannossa koko tuotantokauden ajan. Niitä valmistettiin 2.5 litran moottorilla 3 344 kappaletta ja 2.8 litran moottorilla 599 kappaletta. Berlina mallia valmistettiin Lancian vanhassa Borgo Sao Paolon tehtaassa, joka oli samalla tehtaan viimeinen automalli.

Coupé[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coupé malli on myös Pininfarinan suunnittelema ja valmistama. Se on hyvin samanlainen Florida II prototyypin kanssa. Coupéssa on Berlinasta lyhennetty akseliväli, kuten kaikissa kaksiovisissa versioissa ja on 2+2 paikkainen. Edestä coupé on lähes identtinen Berlinan kanssa mutta etuvalojen kehykset ovat täysin pyöreät, kun sedanissa ne ovat pystymmässä. Coupéja valmistettiin 2.5 litran moottorilla 4 151 kappaletta ja 2.8 litran moottorilla 1 085 kappaletta. Valmistus jatkui vuoteen 1967 asti.[1]

GT, GTL ja avoauto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carrozzeria Touring suunnitteli ja valmisti kaksioviset mallit. GT on coupé malli, Convertible avomalli ja GTL vuonna 1962 esitelty tavallisen pitkällä akselivälillä varustettu 2+2 paikkainen versio GT:stä. Avomallia valmistettiin vuoteen 1964 asti ja sitä valmistettiin 847 kappaletta, GT:tä valmistettiin vuoteen 1965 mennessä 1 718 kappaleen verran ja GTL mallia 300 kappaletta. Mallit tunnistaa myös neljästä pyöreästä etuvalosta ja lyhyemmästä ohjaamosta. GT ja Convertible mallien akseliväli on huomattavasti lyhyempi kuin muissa malleissa. Lisäksi mallit ovat kaksipaikkaisia.[1]

Sport ja Super Sport[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sport oli Zagaton valmistama kaksipaikkainen malli, joka käytti samaa lyhyempää akseliväliä kuten GT malli. Autossa on hyvin pyöreämuotoinen alumiininen kori. Super Sport malli korvasi Sportin vuonna 1964, tehokkaamman 2.8 litraisen moottorin esittelyn yhteydessä. Vuoteen 1967 mennessä valmistettiin 99 esituotantomallia, 344 Sportia ja 150 Supersportia.

Moottoriurheilussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flaminialla ajettiin kilpaa edeltäjänsä Aurelian tavoin rallia, mutta ei yhtä menestyksekkäästi. Sillä saavutettiin Aurelian tavoin menestystä kestävyyskilpailussa Mille Migliassa, jossa se sijoittui toiseksi vuonna 1961. Giulio Cabianca ja Piergiorgio Provolo jäivät kuusi minuuttia kilpailun voittaneelle Ferrari 250 GT:lle.[2] Flaminialla otettiin yksi voitto vuoden 1963 kansallisessa Jonio-rallissa Roberto Causon ajamana.[3]

EM-rallissa (1960–1963)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flaminian GT mallilla osallistuttiin Rallin EM-sarjassa yhteen ralliin per kausi vuosien 1960–1963. Muutoin sillä ajettiin kilpaa satunnaisesti kotimaassa Italiassa. Vuoden 1960 EM-sarjassa Flaminialla osallistuttiin Belgian ralliin kahdella autolla. Molemmat Piero Frescobaldi ja Claudio Maglioli keskeyttivät kilpailussa.[4] Seuraavana vuonna Flaminialla osallistuttiin Monte Carlo ralliin yhdellä autolla, jota ajoi Giulio Cabianca. Hän keskeytti kilpailussa.[5] Flaminialla saavutettiin ensimmäinen sijoitus EM-sarjassa, kun Piero Bagnascco ajoi vuoden 1962 Monte Carlo -rallissa sijalle 91.[6] Viimeiseksi EM-sarjan kilpailuksi jäi vuoden 1963 Monte Carlo -ralli, jossa Luciano Massoni keskeytti.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b CarsFromItaly.com Viitattu 11.6.2023 (englanniksi)
  2. 3. Mille Miglia 1961 ewrc-results.com Viitattu 11.6.2023 (englanniksi)
  3. 3. Rallye dello Jonio 1963 ewrc-results.com Viitattu 11.6.2023 (englanniksi)
  4. 19. Liège-Rome-Liège 1960 ewrc-results.com Viitattu 11.6.2023 (englanniksi)
  5. 30. Rallye Automobile de Monte-Carlo 1961 ewrc-results.com Viitattu 11.6.2023 (englanniksi)
  6. 31. Rallye Automobile de Monte-Carlo 1962 ewrc-results.com Viitattu 11.6.2023 (englanniksi)
  7. 32. Rallye Automobile de Monte-Carlo 1963 ewrc-results.com Viitattu 11.6.2023 (englanniksi)