Labradoriitti

Labradoriitti (synonyymi spektroliitti ja plagioklaasi) kuuluu maasälpäryhmään ja on kemialliselta koostumukseltaan natrium–kalsium–alumiini silikaattia. Labradoriitin Mohsin kovuus on 6–6,5 ja ominaispaino 2,69–2,70. Sen väri vaihtelee tummanharmaasta harmaanmustaan ja värittömään. Kivessä esiintyy labradoriitille ominainen värileikki. Värileikki sisältää sateenkaaren eri sävyt, useimmiten vihreät ja siniset värisävyt. Kivienharrastajille kivi, jossa on koko värikirjo, on halutuin. Värileikki eli labradorisointi johtuu suotautumalamellien aiheuttamista interferenssi-ilmiöistä.

Labradoriitti on hauras, paineelle ja hapoille herkkä kivi. Myös lämmönvaihtelut tekevät kiveen rakoja ja halkeamia. Labradoriitin voi sekoittaa ortoklaasiin, enstatiittiin tai amblygoniittiin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Labradoriitti sai nimensä ensimmäisen löytöpaikkansa Labradorin niemimaan mukaan vuonna 1770. Labradoriitti on ollut jo kauan suosittu koriste-esineiden materiaali, mutta se kiinnostaa eniten keräilykohteena.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parhaimman laatuiset labradoriitit löytyvät Suomen Ylämaalta. Ylämaan esiintymä löytyi vuonna 1940, kun Salpalinjan panssariestekiviä louhittiin. Ylämaan spektroliitti on saanut kansainvälistä kuuluisuutta kauniin, monivärisen värileikkinsä ansiosta. Toisaalta Ylämaan spektroliitin kovuus jää vähän jalokiviluokan suositusten alle. Suomesta spektroliittia on löytynyt myös mm. Mäntyharjulta ja Lounais-Suomen rapakivistä.

Labradoriittia esiintyy myös Madagaskarilla, jossa on tavattu voimakkaan sinisen hohdon omaavaa labradoriittikuukiveä. Läpinäkyviä labradoriitteja on löytynyt Meksikosta. Esiintymiä on löytynyt myös mm. Kanadasta, Yhdysvalloista ja Venäjältä.