Lööppi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lööppi on kansankielinen nimitys julisteelle, jolla mainostetaan sanoma- tai aikakauslehden, tavallisimmin keltaisen lehdistön julkaiseman iltapäivälehden viimeisintä numeroa. Sana ”lööppi” on peräisin samanmerkityksisestä ruotsin kielen sanasta löpsedel[1]. Lööppi sisältää mainostettavan lehden sisältöön viittaavia otsikoita, jotka kertovat usein julkisuuden henkilöistä tai muusta sellaisesta minkä oletetaan kiinnostavan ihmisiä. Huomion kiinnittävien sitaattien ja kärjistysten on tarkoitus kiinnittää lukijan mielenkiinto paljastamatta kuitenkaan liikaa uutisen sisällöstä ja saada siten hänet ostamaan kyseinen lehti.

Lööppi.

Vaikka lööpin otsikot ovat usein kärjistettyjä ja monimerkityksisiä, niiden tekijät korostavat, että jokaisen otsikon on oltava totta sekä noudatettava lakia ja journalistin eettisiä ohjeita. Suomessa Julkisen sanan neuvosto (JSN) valvoo lehtien ohella myös lööppejä.

On tavallista, että monissa kaupoissa ja kioskeissa on varattu tiloista tai näyteikkunasta jokin määräala tuoreiden lööppien esittelyyn. Puhekielessä lööpillä tarkoitetaan usein myös lehden etusivua tai raflaavia otsikoita ylipäätään.

Ruotsissa lööppejä alettiin käyttää jo 1800-luvun lopulla. Ruotsalaiset ja suomalaisetkin iltapäivälehdet tekevät erityisiä paikallisia lööppejä, jotka kohdennetaan tietylle alueelle. Suomessa ensimmäiset Ilta-Sanomien lööpit julkaistiin 1950-luvulla valkopohjaisina. Keltainen lööppipohja otettiin Suomessa käyttöön 1970-luvulla. Iltalehti aloitti lööppien käytön 1980-luvulla. Muita nykyään Suomessa tunnettuja lööpeillä mainostettavia lehtiä ovat ainakin Helsingin Sanomat, Aamulehti, Seiska ja eräät ilmaisjakelussa olevat kaupunkilehdet. Iltapäivälehtien lööpit ilmestyvät Suomessa kuutena päivänä viikossa kuten itse lehdetkin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]