Länsi-Venäjän vapaaehtoinen armeija

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Länsi-Venäjän vapaaehtoinen armeija (ven. Западная добровольческая армия, Zapadnaja dobrovoltšeskaja armija, lyhenne ЗДА (ZDA), saks. Westrussische Befreiungsarmee) oli puolisotilaallinen sotajoukko, joka toimi Baltian alueella Venäjän sisällissodan aikana vuosina 1918–1920. Armeijaa johti Pavel Bermondt-Avalov, jonka mukaan armeijan sotilaita kutsuttiin bermondtilaisiksi.[1]

Länsi-Venäjän vapaaehtoisen armeijan sotilaat koostuivat saksalaisista ja venäläisistä sotilaista. Armeijan venäläiset sotilaat olivat entisiä sotavankeja, jotka Saksan keisarikunta oli vapauttanut sillä ehdolla, että nämä taistelisivat bolševikkeja vastaan sisällissodassa. Armeijan saksalaiset sotilaat koostuivat Freikorpsin sotilaista, jotka olivat jääneet Liettuaan ja Latviaan Saksan hävittyä sodan. Länsi-Venäjän vapaaehtoisen armeijan päällimmäinen päämäärä oli taistella kommunistisia joukkoja vastaan Aleksandr Koltšakin joukkojen tuella, mutta sen todellinen tarkoitus oli Saksan vaikutusvallan säilyttäminen Saksan ensimmäisessä maailmansodassa valtaamilla alueilla. Aluksi bermondtilaiset toimivat enimmäkseen Latviassa, mutta kesäkuussa 1919 he ylittivät Liettuan rajan joutuen taisteluihin Liettuan armeijan kanssa. Bermondtilaiset vetäytyivät Liettuasta joulukuussa 1919.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sužiedėlis, Simas: "Encyclopedia Lituanica", sivut 335-336. Boston, Massachusetts: Juozas Kapočius, 1970-1978. LCC 74-114275.(englanniksi)