Kvassi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kvassia purkin mallisessa tuopissa.
Kvassinmyyjä Kiovan H’reštšatyk-kadulla

Kvassi (ven. квас, kvas) on perinteinen venäläinen, läheisesti kotikaljaa muistuttava juoma. Sen tekemiseen käytetään viljaa, yleensä ruista, mutta myös vehnää tai ohraa ja ruisleipää.[1][2] Sen alkoholipitoisuus on melko matala, yleensä 0,05–1,44 prosenttia, minkä vuoksi kvassia ei Venäjällä luokitella alkoholijuomaksi.[1] Nykyään panimot saattavat tehdä sitä perinteisellä reseptillä mutta käyttää sen jopa 5 prosenttiseksi.[3] Suomessa kvassia myydään nykyisin A. Le Coq -tuotemerkillä.[4]

Kvassin levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kvassia juodaan erityisesti Venäjällä, Baltian maissa, Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Puolassa sekä monissa muissa entisissä ns. Itäblokin maissa[1], joiden kaupungeissa on varsinkin kesäisin kadulla kvassin myyjiä.[1][2] Suomessa kvassia myydään nykyisin A. Le Coq -tuotemerkillä.[4]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kvassi valmistus alkaa paahtamalla leipäviipaleet uunissa jonka jälkeen leivät laitetaan astiaan ja niiden pinta peitetään vedellä.[1][2] Sen jälkeen siihen laitetaan hiivaa ja käytetään noin vuorokauden ajan jonka jälkeen se pullotetaan ja sitä on saatettu maustaa rusinoilla, yrteillä ja mausteilla kuten mintulla.[1][2][3] Resepteissä on paljon vaihtelua ja myös alkoholipitoisuudessakin. Nykyään panimot saattavat tehdä sitä perinteisellä reseptillä mutta käyttää sen 5 prosenttiseksi.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kvassia on valmistettu yli tuhat vuotta. Se mainitaan ensimmäisen kerran venäläisissä kronikoissa vuonna 989. Vastaavaa juomaa on tehty jo muinaisessa Egyptissä, Kreikassa ja Babyloniassa.[2] Saman kaltaisia perinnejuomia on tehty muuallakin maailmassa esimerkiksi chicha (Etelä-Amerikasta), ibwatu (Zambia) ja pulque (Meksiko).[1] Tarun mukaan sen olisi keksinyt viljelijä jonka vilja kastui ja se alkoi orastaa. Hän yritti jauhamalla pelastaa sen, mutta se ei kuitenkaan soveltunut leivän tekemiseen ja hän kaatoi sen päälle vettä ja käytti siitä ensimmäisen kvassin. Samalla hän tuli keksineeksi maltaat.[1][2]

Okroškaa ja smetanaa.

Venäläiset ovat uskoneet jo muinoin että kvassilla on parantavia ja terveyttä edistäviä ominaisuuksia.[2] Vuonna 1913 venäläiset tutkijat osoittivat että pilkkukuumetta aiheuttavat bakteerit kuolevat kvassissa.[1] Käymisprosessi laskee veden pH:ta niin paljon että haitalliset bakteerit eivät kykene elämään siinä ja siten juomakelvottomastakin vedestä on saatu juotavaa.[2][5]

Kun Pietari Suuri alkoi länsimaistamaan Venäjää 1700-luvun alkupuolella kiinnostus kvassiin väheni. Se koki nousun kun Neuvostoliiton aikana sitä ryhdyttiin tuottaamaan suuremmassa mittakaavassa ja kaduilla alkoi kiertämään autoja joista myytiin kvassia.[2]

Venäjällä on kvassista tehty perinteisesti kesäisin kaljakeittoa eli okroškaa, joka syödään kylmänä. Siihen on laitettu vihannesten lisäksi lihaa, makkaraa tai kalaa. Reseptejä on lukuisia. Venäjällä myydään nykyisin valmiiksi pilkottuja vihanneksia ja kvassia, jotka ovat tarkoitettuja okroškaan.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Of Russian origin: Kvas RT. Viitattu 24.7.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i Ilina, Anastasiia: Kvass: The Drink of Russian Patriots Culture Trip. 15.5.2018. Viitattu 24.7.2020. (englanniksi)
  3. a b c How to Brew Russian Kvass American Homebrewers Association. 8.7.2018. Viitattu 24.7.2020. (englanniksi)
  4. a b A. Le Coq Kvass Olvi. Viitattu 24.7.2020.
  5. America, Are You Tough Enough To Drink Real Russian Kvas? NPR. 11.8.2013. Viitattu 24.7.2020. (englanniksi)
  6. Mikkonen, Erkka: Maailman kesäkeittiö: Venäläinen kesäkeitto syntyy kaljasta ja makkarasta Yle Uutiset. 23.7.2015. Viitattu 24.7.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]