Kultakuusi
| Kultakuusi | |
|---|---|
 Kultakuusen uudet versot ovat voimakkaankeltaiset keväällä. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Havupuut Pinophytina |
| Luokka: | Havupuut Pinopsida |
| Lahko: | Pinales |
| Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
| Suku: | Kuuset Picea |
| Laji: | Metsäkuusi abies |
| Muoto: | aurea |
| Kolmiosainen nimi | |
Kultakuusi (Picea abies f. aurea) on metsäkuusen erikoismuoto, jonka uusien versojen kärjet ovat vaaleankeltaisia tai kullankeltaisia. Keltaiset kärjet vihertyvät jo kesään mennessä, mutta joissain keltakuusissa keltaisuus näkyy vielä syksyn jälkeen talvellakin. Kultakuusen uusien versojen keltainen väri johtuu viherhiukkasten rakenteesta. Toinen samankaltainen viherhiukkasista johtuva erikoisen värinen kuusi on purppurakuusi (punakuusi) (Picea abies f. cruenta), joka on luonnossa kultakuustakin harvinaisempi.
Levinneisyysalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultakuusia tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa. Kultakuusen kantoja ovat muun muassa 'Iitin kultakuusi' ja 'Kesälahden kultakuusi' (Meilahden arboretum, Lauri Nurmikari). Kultakuusesta on myös viljelylajikkeita, kuten 'Kulta-Lumikki', 'Kulta-Päivikki' ja 'Kulta-Talvikki'. Kellertävän värinsä talvellakin säilyttäviä kultakuusia on muun muassa Kihniön Ratikylässä. Muualla kultakuusia on mm. Imatralla Stora-Enson palstalla ja Kuhmoisissa. Kultakuusia kasvaa harvassa Pohjois-Suomeen saakka ainakin Oulun seudulle saakka, jossa on merellinen ja leuto ilmasto, mikä vastaa eteläisempää kasvillisuusvyöhykettä.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Metla: Kultakuusi (Arkistoitu – Internet Archive)