Kultakurppo
| Kultakurppo | |
|---|---|
_I2_IMG_9477.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Kurpot Rostratulidae |
| Suku: | Kultakurpot Rostratula |
| Laji: | benghalensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rostratula benghalensis |
|
| Katso myös | |
Kultakurppo (Rostratula benghalensis) on rantakanaa muistuttava kahlaaja. Lajin nimesi ja kuvaili Carl von Linné vuonna 1758.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on 23–26 cm, siipien kärkiväli 50–55 cm ja paino 110–200 g. Muistuttaa kurppaa, lennossa myös rantakanaa. Naaras on selvästi koirasta suurempi ja kirkkaamman värinen. Yläpuoli on ruskea, alapuoli valkoinen. Rinnassa on musta poikkivyö, ja vanhan naaraan rinta, kaula ja posket ovat punaruskeat. Kaikissa puvuissa on silmän ympärillä selvä vaalea rengas, joka ulottuu kapenevana lähelle niskaa. Koivet ovat keskipituiset, vihertävät, ja nokka on pitkä, kärkiosastaan lievästi alaspäin taipunut. Lennossa näkyy siivillä ja pyrstössä vaaleaa pilkkumaista kirjailua ja selässä 2 vaaleaa pitkittäisraitaa. Etenkin hämärissä sen lentäessä voi kuulla ”khot khot khot” ääntä. Maasta yllätettäessä se lentää vain lyhyen matkan pudottautuen kasvillisuuden suojiin. Ui hyvin allikoiden ja lampareiden yli.
Soidinmenoissa naaras ja koiras seisovat vastakkain ja taivuttavat siipiään eteenpäin niin että siivenkärjet ulottuvat kaarena pään etupuolelle. Samalla ne levittävät pyrstönsä.
Australiankurppoa pidettiin pitkään kultakurpon alalajina, mutta se on erotettu omaksi lajikseen 2000-luvulla tehtyjen tutkimusten perusteella.[2]
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laaja esiintymisalue ulottuu Länsi-Afrikasta Indonesiaan ja Japaniin.[1] Afrikassa laji esiintyy useina erillispopulaatioina, Saharan pohjoispuolella ainoastaan Egyptissä Niilin suiston tuntumassa. Aasiassa esiintyminen kattaa Himalajan eteläpuolisen alueen Pakistanista Kiinan itäosiin ja Japanin eteläosiin, Filippiinit ja osan Indonesiaa. Lajia ei ole tavattu Suomessa. Lajin kanta on elinvoimainen. Laji on pääasiassa paikkalintu, mutta pohjoisimmat populaatiot Kiinassa, Japanissa ja Intiassa voivat muuttaa joitakin satoja kilometrejä etelämmäksi. Sahelin alueella esiintyy sadekausien aikaista muuttoa.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Runsaskasvustoiset suot, lampareet, allikot, tulvaniityt, riisipellot ja ruokokasvustot.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesä on maassa korkean kasvillisuuden suojassa. Munia on 4, joskus 3. Naaraalla voi olla useita koiraita, joiden kanssa se parittelee ja munii jokaiselle oman pesueen. Koiraat huolehtivat hautomisesta ja poikasten hoidosta. Haudonta-aika on 16–20 päivää.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikkiruokainen. Syö etupäässä hyönteisiä, kuten heinäsirkkoja ja muita sirkkoja, etanoita, matoja, äyriäisiä, sekä riisin ja muidenkin kasvien siemeniä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto - Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Rostratula benghalensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.5.2014. (englanniksi)
- ↑ del Hoyo, J., Collar, N. & Kirwan, G.M: Australian Painted-snipe (Rostratula australis). Teoksessa del Hoyo, J., Elliott, A., Sargatal, J., Christie, D.A. & de Juana, E. (toim.): Handbook of the Birds of the World Alive. Barcelona: Lynx Edicions, 2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.3.2018). (englanniksi)