Kulonyhäkäs

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kulonyhäkäs
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Cucujiformia
Yläheimo: Härömäiset Cucujoidea
Heimo: Närviäiset Lathridiidae
Suku: Aitonyhäkkäät Corticaria
Laji: cucujiformis
Kaksiosainen nimi

Corticaria cucujiformis
Reitter, 1880

Synonyymit
  • Corticaria planula

Kulonyhäkäs (Corticaria cucujiformis) on pieni, tummanruskea ja litteä kovakuoriaislaji, ja sen tunnistaminen muista aitonyhäkkäiden (Corticaria) -suvun lajeista on vaikeaa. Laji kuvattiin tieteelle Pohjois-Amerikasta, mutta sitä tavataan myös Aasiasta ja Euroopasta, josta sitä on havaittu vain Suomesta ja Ruotsista. Suomessa se on luokiteltu vaarantuneeksi. Kulonyhäkään elintavoista ei tiedetä juuri mitään, mutta todennäköisesti ne syövät homesieniä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulonyhäkäs on varsin pieni, vain noin kahden millimetrin pituinen kovakuoriaislaji. Se on kauttaaltaan tummanruskea ja hyvin litteä. Laji muistuttaa hyvin paljon muita samanlaisessa ympäristössä eläviä Corticaria-suvun lajeja, ja yksilöitä on hieman niitä litteämmästä muodostaan ja tummemmasta väristään huolimatta yleensä mahdotonta tunnistaa maastossa.[1]

Selkein lajinmäärityskeino perustuu koirasyksilön genitaalien tarkasteluun.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji kuvattiin tieteelle ensimmäisen kerran Pohjois-Amerikasta, mistä sen levinneisyys ulottuu Aasian puolelle vanhalle mantereelle. Euroopassa kulonyhäkästä on tavattu vain Suomessa ja Ruotsissa, joskin jälkimmäisten esiintyminen arvellaan hävinneen.[1] Ruotsin havainnot olivat maan pohjoisosista, eikä niitä ole tehty vuoden 1966 jälkeen.[3]

Suomessa se on tavattu varmuudella ainoastaan Ilomantsin Pönttövaarasta vuonna 1975[4] Paikalta on tavattu vain yksi yksilö, eikä lajin todellisesta esiintymisestä ole minkäänlaista tietoa. Ruotsalaisista havainnoista päätellen, sitä saattaisi esiintyä Lapissa.[1] Se kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin II liitteessä mainittuihin lajeihin ja on Suomen uhanalaisarvioinnissa 2010 arvioitu vaarantuneeksi (VU)[5] Kuoriainen on Suomessa rauhoitettu[6] ja yksi Suomen kansainvälisistä vastuulajeista.[7]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulonyhäkkään elintavoista ei tiedetä juuri mitään. Pohjois-Amerikassa sitä tavataan metsäpalojen runtelemissa metsissä. Ruotsalaisten havaintojen mukaan se elää palon vahingoittamissa koivuissa ja raidoissa. Todennäköisesti kuoriaiset elävät hieman irronnen kuoren alla ja syövät homesieniä. Sitä on tavattu joidenkin vihreiden ja violettien homekasvustojen yhteydestä, joten kyseeseen tulevat ilmeisesti ainakin suvun Trichoderma homelajit[2]. Kuoriaiset viihtyvät palonjälkeisellä paikalla vain lyhyen aikaa palon jälkeen, ja sopivan sienilajin esiintyminen saattaa olla keskeinen esiintymistä rajoittava tekijä.[1]

Suomesta tunnettu löytöpaikka on muidenkin lahopuussa elävien kovakuoriaisten kannalta arvokkaalla suojelualueella, mutta mahdolliset uudet löytöpaikat tulisi suojella.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kulonyhäkäs SYKE. 24.2.2014. Viitattu 25.3.2017.
  2. a b Lars-Ove Wikars: ”Brandmögelbagge Corticaria planula”, Åtgärdsprogram för bevarande av brandinsekter i boreal skog, s. 12. Naturvårdsverket, 2006. ISBN 91-620-5610-7. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 25.3.2017). (ruotsiksi)
  3. Corticaria cucujiformis - brandmogelbagge Artfakta, ArtDatabanken. Viitattu 26.3.2017. (ruotsiksi)
  4. Jari Ilmonen, Terhi Ryttäri ja Aulikki Alanen (toim.): ”Corticaria planula Fall – kulonyhäkäs, brandmögelbagge”, Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet, s. 127. Suomen ympäristökeskus, 2001. ISBN 952-11-0981-5. 5.2.3 Teoksen verkkoversio (viitattu 25.3.2017).
  5. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.).: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.3.2017.
  6. Luonnonsuojeluasetus : 14.2.1997/160 FINLEX - Ajantasainen lainsäädäntö. Viitattu 25.3.2017.
  7. Kansainväliset vastuulajit: kovakuoriaiset ja muut selkärangattomat ymparisto.fi. 2013. Viitattu 25.3.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]