Kreeta Haapasalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kreeta Haapasalo (o.s. Järvilä, 13. marraskuuta 1813 Kaustinen29. maaliskuuta 1893 Jyväskylä) oli suomalainen kanteleensoittaja ja kansanlaulaja.[1]

Haapasalon syntymäajasta on useita tietoja, mutta hän syntyi ilmeisesti vuonna 1813 Kaustisella. Kuusivuotiaana hän alkoi opetella kanteleensoittoa naapurin isännän opastuksella ja myöhemmin Haapasalon veli rakensi hänelle oman soittimen. Haapasalo avioitui 22-vuotiaana vuonna 1837 Joonas Huntuksen kanssa. He saivat 11 lasta. Kaustisen lisäksi perhe asui Kälviällä, Vetelissä ja Halsuan Kalliokoskella[2]. Myöhemmin Haapasalo asui myös Varkaudessa ja Jyväskylässä.[1]

Aluksi Haapasalo kiersi soittamassa kannelta lähipitäjissä hankkiakseen lisäansioita perheen elättämiseen, mutta myöhemmin hän kiersi myös itse esiintymisen vuoksi. Ensimmäiset matkat lähikaupunkeihin Haapasalo teki vuonna 1849. Hänellä oli toisinaan matkoilla mukanaan myös miehensä ja osa lapsista. Myöhemmin hän esiintyi myös yhdessä tyttärensä Kreeta Sofia Räisäsen sekä sisarensa tyttärentyttären Sanna Purolan kanssa. Vuonna 1853 Haapasalo vieraili ensimmäisen kerran Helsingissä. Zachris Topelius kirjoitti hänestä Helsingfors Tidningar -lehteen, minkä ansiosta hän sai tunnettuutta säätyläisten piirissä. Helsingin matkalta jäi käyttöön myös perheen Vetelin asuinpaikasta juontuva sukunimi.[1]

Haapasalo kiersi laulamassa ja soittamassa kannelta ympäri Suomea ja vieraili Pietarissa 1859 ja 1866 sekä Tukholmassa 1860. Kansanperinteen kerääjä Lilli Lilius kirjoitti ”Kantele-Kreetan” elämäkerran haastateltuaan tätä Varkaudessa 1887.[1]

Haapasalo teki myös omia sävellyksiä, joista tunnetuimpia ovat Kleofas Immanuel Nordlundin sanoittama Kanteleeni, joka on myös evankelisen herätysliikkeen laulukirjassa Siionin kannel. laulu 479.[3] (Sama säkeistö on myös Nordlundin laulussa,"Oi minkä onnen autuuden", laulu 318, sen 5. säkeistö, samoin myös laulukirjassa Viisikielinen, numeroilla 177 ja 403)[4][5], sekä Kreeta Haapasalon joululaulu. Jälkimmäisen ovat levyttäneet muun muassa Taru Valjakka ja Sakari Kukko.[6] Sävellyksiä ovat tallentaneet myös Ilmari Krohn ja A. A. Borenius.[1]

Haapasalon muistomerkkejä on Kaustisen kirkon edustalla (Ilmari Wirkkala 1954)[7], Varkaudessa Pirtinniemen hautausmaan vieressä (1985)[8] ja Jyväskylän vanhalla hautausmaalla[9]. R. W. Ekman maalasi Haapasalon esiintymisistä yhteensä viisi maalausta, joista tunnetuin on vuonna 1868 valmistunut Kreeta Haapasalo soittaa kannelta talonpoikaistuvassa.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Asplund, Anneli: Haapasalo, Kreeta (1813–1893) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 14.3.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 2.10.2015.
  2. Halsua historian saatossa Halsuan kunta. Viitattu 4.11.2014.
  3. 479 Mun kanteleeni kauniimmin (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys. Viitattu 2.10.2014.
  4. Siionin kannel Evankelinen laulukirja. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys SLEY-Kirjat Oy, 1999. ISBN 951-618-300-x.
  5. Laululuettelo,Sanoittajat viisikielinen.fi. Viitattu 18.10.2020.
  6. Kreeta Haapasalon joululaulu Fono-äänitetietokanta. Viitattu 2.10.2014.
  7. Finstone: hautamuistomerkit (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Kansantaiteilija Kreeta Haapasalon muistomerkki, 1985 Varkauden kaupunki. Arkistoitu 5.11.2014. Viitattu 4.11.2014.
  9. Kirkon tiedotuskeskus
  10. Kyllikki Penttilä: Kaksi hovimaalari R.W. Ekmanin maalausta kannelta soittavasta, laulavasta Kreeta Haapasalosta Viikkosanomat 31/1963 (Kyllikki Penttilä -sivusto). Viitattu 8.8.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: