Korkeakoski (Maaninka)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Korkeakoski

Korkeakoski Kuopion Maaningalla on suosittu luonto - ja matkailunähtävyys Suomen korkeimpana vesiputouksena ja koskena, jota on käyty ihastelemassa jo vuosisatojen ajan.

Korkeakoskenjoki saa vetensä useista pienistä järvistä ja Löytynjärvestä ja ryöppyää noin sadan metrin matkalla mutkitellen alas kanjoniin, jolloin putouskorkeutta kertyy yhteensä 36.4 metriä (Pohjois-Savon ympäristökeskuksen mittaus 2003). Joki jatkaa kanjonin pohjalla loivasti laskien kulkuaan päätyen noin 2,5 km päässä alas jyrkkien kallioseinämien reunustamaan 5 km pitkään, kapeaan ja syvään, vuonomaiseen Tuovilanlahteen, mikä on Maaninkajärven pohjoisin osa.lähde?

Korkeakosken kuohut ovat komeimmillaan huhti - toukokuussa, jolloin viileän kanjonin pohjalla on usein myös vielä lunta. Parkkipaikalle on erinomaiset tieyhteydet (Korkeakoskentie 111, Tuovilanlahti, Kuopio)[1] ja parkkipaikalta on vain n. 15 metriä kosken ylittävälle sillalle. Silllalta pääsee helposti näköalatasanteille, joista kosken yläjuoksua ja putousta voi ihailla ylhäältäpäin. Sillalta vasemmalle johtavat reitti ja portaat (n. 200 kpl), joita myöten voi laskeutua alas jylhän kanjonin pohjalle, mistä avutuu näkymä putoukselle ja kanjonin pohjalla virtaavaan kirkasvetiseen jokeen.lähde?

Korkeakoski sijaitsee luonnonsuojelualueella, joka rauhoitettiin vuonna 1947. Alueen luonto on ollut koskemattomassa tilassa siitä lähtien lukuunottamatta kulkureittejä. Puut saavat elää koko elinkaarensa loppuun, kun ne kaaduttuaan jätetään paikoilleen muun eliöstön ravinnoksi. Sammal ja saniaiskerrokset luovat kanjonin pohjalla paikoin sadunomaisen hämyisän tunnelman. Suojelualueen pinta-ala on nykyisin yhteensä 35 hehtaaria, minkä omistaa Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys (KLYY) ja Kuopion kaupunki (Maaningan liityttyä Kuopioon 2015).lähde?

Korkeakosken Kanjonin kahvila[2] palvelee keväällä ja kesällä viikonlopuisin ja tilauksesta (p. 040 - 9111530). Kahvilasta saa kahvilatuotteiden lisäksi karttoja, opastusta ja retkieväitä. Aivan kosken partaalla on nuotiopaikka ja pöytäryhmiä, missä voi syödä eväitä ja paistaa makkaraa. Mukaan tarvitaan omat puut, joita voi myös ostaa kahvilasta. Alueella on myös joitakin geokätköjä.lähde?

Luonnossa ja varsinkin luonnonsuojelualueella liikkuessa on muistettava varovaisuus, pystyttävä reiteillä, huolehdittava ympäristön siisteydestä ja vahingoittumuudesta. Jokainen liikkuu alueella omalla vastuullaan. Mahdollisista ongelmista voi ilmoittaa alueen omistajille.lähde?

Matkaa Kuopiosta on 56 km (n. 40 min) ja matkan varrella on runsaasti muita luonnonnähtävyyksiä, mm. Ahkionlahden ja Viannan kanavat, Kinnulanlahden ja Viannan lintujärvet, sekä idyllinen Tuovilanlahden kylä,[3] mikä on kesäisin suosittu käyntikohde monine ainutlaatuisinen nähtävyyksineen. Myös muista ilmansuunnista on hyvät ja nopeat tieyhteydet Pielavedentietä ( Tie 77) pitkin, jolta viitta LÖYTYMÄKI 6 ohjaa Korkeakoskentielle vastapäätä Tuovilanlahden pohjoisempaa risteystä. Päällystettyä Korkeakoskentietä matkaa on vajaa kilometri.lähde?

Kanjonin kierros - vaellusreitti: luontoa ja historian havinaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matalan joen pohjalla asustaa mm. rapuja ja kesäisin kanjonin kasvisto lumoaa ainutlaatuisella vehreydellään ja joillakin harvinaisilla lajeillaan. Kosken alapuolelta voi jatkaa kulkua pitkin epävirallista ja varsin vaativaa reittiä pitkin alajuoksulle päin. Virallinen vaellusreitti Kanjonin kierros, mikä ei kierrä varsinaisen putouksen lähelle, alkaa n. 200 metriä parkkipaikalta etelään (Pielavedentielle päin) sijaitsevalta portilta, mistä reitti laskeutuu jyrkästi alas joen ylittävälle sillalle. Putouksen juurelta alkava reitti yhtyy sillalla viralliseen reittiin, mikä haastaa heti alkumatkasta kulkijan yhteensä kuudella jyrkällä nousulla ja laskulla.

Noin 1,5 km kohdalla löytyy itäpuolelta polkua Kokkokallion näköalapaikka ja länsipuolelta joen rannasta laavu ja tulipaikka. Hieman ennen laavua pplun oikealta puolelta löytyy lähde.

Reitti jatkuu alas joen vartta pitkin helpompana noin 2 km verran ja päätyy entiselle Tuovilanlahden koululle, mistä voi palata kylänraittia ja tietä pitkin takaisin lähtöpaikalle tai jatkaa matkaa alas kylään ja vierasvenesatamaan n. 500 m.

Vierasvenesataman rannassa, mihin Korkeakoskenjoki laskee, on myös hyvä hiekkaranta, pukukopit, hyppytorni, ulkokäymälät ja pöytäryhmiä. Satamasta avautuu upea näkymä Tuovilanlahteen, jonka reunoja koristaa pystysuorat kallioseinämät. Itäpuolen kallioiden kolossa on jääkautinen luola "Pirun pesä" ja hiidenkirnuja, mitkä ovat saavutettavissa vain jää- tai vesiteitse.

Kesä - heinäkuussa on mahdollisuus tutustua Tuovilanlahden kyläläisten ja yhdistysten ylläpitämiin historiallisiin ja maalaisromanttisiin kohteisiin: Satama makasiinin kahvila ( Laivarannantie, Tuovilanlahti) ja Aholan kotiseutumuseo ja kirpputori ( Tuovilanlahdentie 97 ) palvelevat kesä - heinäkuussa ma - su klo 12 - 18.

Tuovilanlanlahden vanhalta koululta ylöspäin kylänraittia, löytyy Kalapuron "talonpoikaismuseo",

( Tuovilanlahdentie 205, Tuovilanlahti, Kuopio) mikä on avoinna kesä - heinäkuussa ma - su klo 12 - 16. Kalapuro on aito vanha maatilamiljöö, jonka päärakennus, aitat, navetta, sauna jne. avattiin esineistöineen yleisölle kesällä 2017. Kaikkiin Tuovilanlahden kohteisiin on vapaa pääsy.

Alueen luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen merkittävimmät suojeluarvot liittyvät luonnontilaisiin kuusimetsiin, tuoreisiin ja kosteisiin lehtoihin sekä pieniin virtavesiin. Jyrkät rinteet muodostavat poikkeukselliset maasto-olosuhteet. Samaan aikaan kun kuuma aurinko porottaa rotkon koillisreunalle, puronnotkossa vallitsee kylmänkostea kellari-ilmasto. Erikoislaatuisen pienilmaston myötä kasvillisuus on monipuolista. Maaperän kosteus vaihtelee suuresti ja rotkon reunamilla esiintyy pioneerilajiston valtaamia maanvyörymiä.

Korkeakosken rotkolaakso on Kuopion lehtokeskuksen viimeisin uloke luoteeseen lähellä vedenjakaja-aluetta. Ympäröivä kangasmaasto on karua, mutta rotkon pohjan kosteissa olosuhteissa on rikas lehtokasvillisuus. Siellä tavataan muun muassa myyränporrasta ja hajuheinää, jotka ovat EU:n direktiivilajeja.

Korkeakoskelta joki kiemurtelee eteenpäin hiekkaperäiseen maahan syöpyneessä kanjonissa, jonka seinämät ovat jopa 40 metriä korkeita. Rinteet karuuntuvat ylöspäin mustikkatyypin kankaiksi. Joen varret ovat rehevän kasvillisuuden peitossa.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeakoski on syntynyt muinaiseen kallioperän murtumalinjaan, jonka kallioreunat ovat paikoitellen nähtävissä muun muassa putouksen kohdalla. Joki on kuluttanut alajuoksunsa uoman jääkauden jälkeen, viimeisen 5 000 vuoden aikana.

Korkeakoskessa oli vesimylly jo 1700-luvulla. Mylly toimi ainakin vuoteen 1886, jolloin sille vielä määrättiin veroa. Muistitiedon mukaan tulva vei paikallisten talojen omistaman myllyn koskesta alas, luultavasti vuonna 1890. Muistona siitä näkyy kosken yläjuoksulla matalan veden aikana yhä kaksi myllynkiveä. Joen varressa on sijainnut muitakin myllyjä ja rakennuksia ja patoja.

Korkeakoski on tunnettu luonnonnähtävyytenä 1800-luvun alkupuolelta alkaen. Elias Lönnrot ja Zacharias Topelius kertovat siitä kirjoissaan, joissa on koskesta Lennart Forsténin piirros. Myös valokuvaaja I. K. Inha ikuisti aikoinaan Korkeakosken.

Kuopiosta tehtiin jo 1860-luvulla retkiä Korkeakoskelle ja silloin rakennettiin ensimmäiset portaat alas laaksoon. Matkustaminen Kuopiosta tapahtui päivittäin höyrylaivoilla. Kuopion matkailijayhdistyksen perustamisen jälkeen (1887) matkailu vilkastui. Kosken äärellä olleen talon asukkaalle kuului matkustajien opastaminen ja kosken säätöpadon silmällä pito. Pato suljettiin maksua vastaan ja vierailija sai hetken ihailla veden ryöppyä.

Vuosisatojen vaihteessa koskimatkailuun iski lama ja Korkeakosken ylläpito päätettiin lakkauttaa vuonna 1913. Seuraavina vuosikymmeninä matkailu virisi jälleen, kun Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys teki yhdessä kahden muun kuopiolaisen yhdistyksen kanssa maakauppoja 11 hehtaarista maata. Palveluja parannettiin, majan ja portaiden rakenteita korjattiin ja uusittiin. Matkailun kannalta 1930-luku oli Korkeakosken kulta-aikaa. Matkailuyhdistyksen maja purettiin vuonna 1970.

Maaningan kunta rakennutti 1980-luvun alussa uudet portaat kosken vierelle ja alas laaksoon vievälle polulle sekä uusi kosken yli vievän sillan ja koskenreunan turvakaiteet. Vuosina 1990–1992 Maaningan kunta rakensi kahvion ja Tielaitos sillan sekä pysäköintialueen kosken läheisyyteen.

Nykyisin kymmenettuhannet vierailijat käyvät vuosittain ihailemassa Korkeakoskea, joka on komeimmillaan lumien sulamisen aikaan toukokuun alussa sekä kesällä rankkojen sateiden jälkeen. Kohde on erittäin suosittu myös matkailijoiden, perheiden ja luonnon ystävien kohteena ympäri vuoden. Kesällä kanjonin pohjan kasvillisuus ja koko luonto- ja kulttuuripolku on parhaimmillaan tarjoten ainutaatuisia kokemuksia kävijöilleen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Annan kootut. Anna Tuovinen 1999
  • Korkeakosken infotaulut
  • Luonnonharrastajan Suomi. Weilin+Göös 2003
  • Luonnonsuojelija-lehti 8/2001
  • Maaningan kirjasto/kotiseutukokoelmat
  • Suomen Luonto -lehti 4/2011 ja 5/2011
  • Sulo Koponen, Niilo Mykkänen: Tuovilanlahden kylän historiaa, artikkeli Korkeakosken vaiheita. Tuovilanlahden historiapiiri, 1989. ISBN 952-90-0677-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Korkeakoski Retkipaikka.fi-sivustolla
  • Korkeakoski Suomen Vesiputoukset -sivustolla
  • Kanjonin kahvila Facebook - sivulla
  • Tuovilanlahden kylä Facebook - sivulla