Kondylooma

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kondylooma
ICD-10 A63.0
ICD-9 078.11
Tautitietokanta 29120
MedlinePlus 000886
MeSH Acuminata&field=entry#Tree
Kondylooma miehellä.
Kondylooma naisella.

Kondylooma eli visvasyylä (lat. condyloma acuminatum) on tiettyjen papilloomavirusten aiheuttama sukupuolitauti. Kondolyyma aiheuttaa syylämäisiä ihomuutoksia, jotka esiintyvät lähinnä sukupuolielinten ja peräaukon alueella.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehillä visvasyylä aiheuttaa kukkakaalimaisia syylämuodostelmia tai näppylöitä tavallisimmin terskan ja esinahan alueille, kun taas naisilla syylämuodostelmia ilmenee tavallisimmin emättimen, kohdunkaulan ja välilihan alueilla. Syyliä saattaa ilmetä myös peräaukon ympäristössä. Joskus syylät kutiavat tai erittävät visvaa. Oireet suun limakalvoilla ovat harvinaisia. Kondyloomat eivät ole aina suuria kukkakaalimaisia syyliä, vaan on myös litteitä kondyloomia tai näppylöitä, joita voi olla vaikea erottaa sukupuolielimien iholta.

Monissa tapauksissa peniksen helmipapuloita tai talirauhasia, jotka ovat normaaleja ihomuutoksia sukupuolielimien iholla luullaan kondyloomiksi. Myös ontelosyyliä eli molluskoja luullaan kondyloomiksi. Ontelosyylä ei ole sukupuolitauti, mutta niitä on monissa tapauksissa sukupuolielimien iholla.

Patofysiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaisia papilloomaviruksia tunnetaan yli sata, joista noin 30 pystyy elämään sukupuolielimien limakalvoilla, joista virustyypit 15-17 ovat suuren riskin HPV-tyyppejä. Osa viruksista on matalan riskin tyyppejä, joista etenkin HPV-tyypit 6 ja 11 aiheuttavat kondyloomia. Osa viruksista aiheuttaa hoitamattomana riskin sairastua kohdunkaulansyöpään, minkä vuoksi kondyloomapotilaiden on suositeltavaa otattaa papakokeita säännöllisesti. Kuitenkaan pahanlaatuiset syöpää aiheuttavat HPV-virustyypit eivät aiheuta näkyviä syyliä. Syöpäriski on myös syynä siihen, että kaikkia todettuja kondyloomatartuntoja seurataan, vaikka suurin osa tartunnoista häviää itsestään parin vuoden kuluttua tartunnasta.

Diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisilla kondylooma voidaan testata papakokeella tai HPV-dnatestillä. Verestä voidaan myös löytää HPV-vasta-aineita, mutta tämä testi ei ole luotettava, koska se antaa yleensä vääriä positiivisia tuloksia. Miehille voidaan tehdä myös irtosolutesti harjaamalla peniksen ihoa, mutta tätä ei tehdä muualla kuin yksityisellä puolella säästösyiden takia, koska kondylooma ei ole yleensä vaarallinen tauti ja koska oireet paranevat yleensä itsestään. Nykyään naisille on myös kotona otettava HPV-testi.

Ennaltaehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kondylooma tarttuu suorassa limakalvokosketuksessa sukupuoliyhdynnässä. Kondomi ei suojaa kondyloomalta, jos kondyloomia on alueilla, joita kondomi ei peitä. Kondylooman itämisaika on muutamasta viikosta jopa vuosiin. Arviolta noin 80 % ihmisistä on jossain vaiheessa elämäänsä saanut papilloomaviruksen; useimmat eivät vain ole tietoisia tartunnastaan, koska infektio on yleensä täysin oireeton ja paranee yleensä itsestään: vain noin 15 %:lla tartunnan saaneista tulee näkyviä oireita. HPV-infektio on yleisin sukupuoliteitse leviävä tartuntatauti, arviolta 4-5 kertaa klamydiatartuntaa yleisempi. Kondylooma ei aiheuta lapsettomuutta, vaan lapsettomuudelle altistaa klamydiatulehdus. Kondylooma ei vaikuta raskauteen tai synnyttämiseen.

Jos virusmuutos ilmaantuu jo pidempään kestäneen parisuhteen aikana, kondomin käyttöäon turha aloittaa. Virus on todennäköisesti jo ehtinyt vaihtaa omistajaa tai tulee sen mahdollisesti tekemään myöhemmin kun aiemmin saatu tartunta aktivoituu sammuakseen jälleen kummaltakin osapuolelta ajan kuluessa. Oireiden parannuttua täytyy kondomia käyttää vähintään kuusi kuukautta satunnaisissa tai uusissa parisuhteissa.

Papilloomaviruksia vastaan on rokote. Näiden rokotteiden teho on paras, kun ne otetaan ennen yhdyntöjen aloittamista. Rokottautuminen on mahdollista myöhemminkin. Suomessa on tällä hetkellä markkinoilla kaksi HPV-rokotetta: Gardasil ja Cervarix.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virusta tuhoavaa hoitoa ei ole, vaan hoidon tavoite on häiritsevien ihomuutosten poistaminen. Paikallishoitona käytetään imikimodi-voidetta tai podofyllotoksiinia, jota on saatavilla penslausliuoksena ja voiteena. Mikäli paikallishoito ei tehoa, hoitovaihtoehtoja ovat syylän kryoterapia, laserointi ja kirurginen poistaminen. Syylät voivat kuitenkin kasvaa uudelleen hoidon jälkeen.[1]

Ilmankin hoitoa infektio paranee useimmiten itsestään elimistön oman immuunipuolustusjärjestelmän aktivoituessa. Suurin osa tartunnoista parantuu viimeistään kahden vuoden kuluessa tartunnasta. Tupakoimattomilla paraneminen tapahtuu yleensä nopeammin. Jos potilaalla ei ole ollut kuuteen kuukauteen oireita, hän voi pitää itseään terveenä. HIV-potilailla tai muilla, joilla elimistön vastustuskyky on jostain syystä heikko, kondyloomat ei välttämättä parane, mutta terveillä alle 40-vuotiailla paraneminen tapahtuu yleensä spontaanisti. Paranemisen nopeus riippuu yksilöllisistä eroista immuunipuolustuksessa: se voi kestää 6-12 kuukautta, joskus vieläkin pidempään. Virusta vastaan kehittyy immuniteetti, joka estää saman virustyypin tarttumisen uudelleen. On myös mahdollista, että virustartunta ei havaittavien muutosten kadottua olekaan poistunut elimistöstä. Arviolta viidennes tai mahdollisesti vain kymmenesosa tartunnan saaneista jää viruksen kantajaksi.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Käypä hoito: Sukupuolitaudit 30.6.2010. Duodecim. Viitattu 20.3.2017. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.