Kokemäenjoenlaakson aluesuunnitelma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kokemäenjoenlaakson aluesuunnitelma on arkkitehti Alvar Aallon vuonna 1942 valmistunut Kokemäenjokilaakson maankäyttöä käsitellyt suunnitelma. Se oli ensimmäinen Suomessa laadittu seutusuunnitelma.[1]

Aloite ja hankkeen käynnistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnitelman alullepanijana oli vuonna 1940 A. Ahlström Osakeyhtiön silloinen pääjohtaja Harry Gullichsen, joka oli kiinnostunut talvisodassa menetettyjen alueiden teollisuuslaitosten sijoittamisesta Satakuntaan. Hänen aloitteestaan käynnistettiin yhteistyö Porin kaupungin sekä Porin maalaiskunnan, Noormarkun, Kullaan, Ulvilan, Nakkilan, Harjavallan ja Kokemäen kuntien edustajien kesken. Seutukaava tilattiin vielä samana vuonna Gullichsenin suosittelemalta Alvar Aallolta, joka oli aikaisemmin suunnitellut useita kohteita Ahlström-yhtiöille eri puolille maata. Aallon suunnitelman esikuvana kerrotaan olleen Yhdysvaltojen 1930-luvun New Dealin yhteydessä syntyneen Tennessee Valley Authorityn.[2]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1942 valmistunut aluesuunnitelma sisältää selostuksen karttaliitteineen alueesta, joka ulottuu jokea seuraten Kokemäeltä aina 60 kilometrin päähän Mäntyluodon satamaan saakka. Aallon suunnitelma perustui "nauhakaupunkiin", jota hän kuvasi "laajaksi kaupunkikäsitettä korkeammaksi yhdyskuntaportaaksi, jonka muodostaa laajalle levinnyt teollisen, agraarisen, liikenteellisen ja sivistyksellisen toiminnan yhdistelmä".[1] Selostus käsitti muun muassa yhteenvedot Kokemäenjokilaakson maantieteestä, taloudesta ja historiasta sekä alustavat luonnokset ja piirustukset lopullista suunnitelmaa varten. Tarkemmat yksityiskohdat perusteluineen Aalto oli todennäköisesti laatinut yhteistyössä Harry Gullichsenin kanssa. Suunnitelman korkeimpana hallintoelimenä toimi päätoimikunta, johon kuuluivat kuntien viralliset edustajat. Jokainen komitean jäsen edusti oman paikkakuntansa asiantuntemusta.[2]

Aluesuunnitelmassa ehdotettiin muun muassa Tampere-Pori-radan laajentamista kaksiraiteiseksi Kokemäen ja Mäntyluodon välillä sekä pohjoisesta Noormarkusta rannikon satamiin suuntautuvaa satamarautatietä. Noormarkussa oli Ahlström-yhtiöiden pääkonttori sekä tuotantolaitoksia. Lisäksi mainittiin Lahdesta Hämeenlinnan kautta Kokemäen Peipohjaan kulkeva uusi rata. Se käsitti myös ajatuksen Tampere-Pori-radan rinnalla kulkevasta maantiestä, josta käytettiin nimitystä "pikatie". Maankäytössä kiinnitettiin huomiota asutuksen ja teollisuuden sijoittumiseen sekä uusien maanviljelysalueiden saamiseen muun muassa soita kuivattamalla.[2]

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Aallon suunnitelmaa ei milloinkaan toteutettu, kulkee esimerkiksi 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa rakennettu Valtatie 2 Kokemäen ja Mäntyluodon välillä samalla paikalla, johon se on merkitty myös aluesuunnitelmassa. 2000-luvulla Aallon esittämä nauhakaupunki on ollut esillä muun muassa Ulvilan, Nakkilan, Harjavallan ja Kokemäen alustavasti suunnitelmissa olleen kuntaliitoksen yhteydessä[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Aluesuunnittelu alkoi Satakunnasta Satakuntaliitto. Viitattu 11.8.2013.
  2. a b c Kokemäenjoen laakson regionisuunnittelu Verkkolehti Satanen 2/2011. Viitattu 11.8.2011.
  3. "Nauhakaupunki Porista Huittisiin, Aallon alkuperäisen suunnitelman mukaan" Maakuntajohtaja Pertti Rajala, 9.1.2009. Viitattu 11.8.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nupponen, Terttu: Arkkitehdit, sota ja yhdyskuntasuhteiden hallinta: Alvar Aallon Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelma tilansäätelyprojektina. Bibliotheca historica 52. Helsinki: SKS, 2000. ISBN 951-746-167-4.

Linkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]