Kirkkojoki (Padasjoki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirkkojoki
Padasjoki
Kellosalmentiehen silta
Kellosalmentiehen silta
Maat Suomi
Maakunnat Päijät-Häme
Kunnat Padasjoki
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Lummennen ja Vesijaon valuma-alue (14.25)
Pinta-ala 265,5 km² [1]
Järvisyys 6,18 % [1]
Pääuoman pituus 16,3 km [a][2]
Pääuoman osuudet Kirkkojoki ←KirkkolammiYläjärvi ←Vierunkoski ←TarponenAlajärvi ←Arrakoski ←MiestämäMyllyjärviTohtainlammi
Joen uoman kohteita
Alkulähde Kirkkolammi [3]
  61.35389°N, 25.27021°E
Laskupaikka PadasjoenselkäPäijänne [4]
  61.35684°N, 25.29870°E
Taajamat Padasjoen kirkonkylä
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 79 m [3]
Laskukorkeus 78,3 m [4]
Korkeusero 0,7 m
Pituus 1,7 km [2]
Kaltevuus 0,41 m/km
Muuta

Kirkkojoki on Päijät-Hämeessä Padasjoen kirkonkylässä virtaava 1,7 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa 16 kilometriä pitkästä Padasjoen reitin alajuoksun osuuden [5].[3][2][a]

Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joki virtaa lännestä kohti itää. Se alkaa Kirkkolammin kaakkoisrannasta ja alittaa kirkon kodalla kaksi siltaa. Joki alittaa yhteensä kolme siltaa, josta yläjuoksun sillat kuuluvat Kirkkotiehen (yhdystie 3143) ja Kellosalmentiehen ja alimmainen silta on yksityinen. Kahden ylimmän sillan välissä sijaitsee suvantomainen laajentuma, jonka pohjoisrannalla on puisto. Kirkon yhteydessä on rantaan asti ulottuva kirkkomaa. Joki laskee verkkaisesti kohti itää, jossa pohjoisrannassa on asuinalue, mutta eteläpuolella aukeavat peltomaat. Saksalan kartanon kohdalla on pieni silta, jonka jälkeen joki virtaa luonnonsuojelualueelle. Se muodostuu kosteikosta ja rantametsistä. Joki laskee Päijänteeseen Padasjoenselän pieneen lahteen.[3][4]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen vanhin tunnettu nimi on Padasjoki, jota on käytetty jo vuonna 1442. Padasjoki äännetään yleensä Patasjoki, mutta murteellisista ääntämyksistä Palasjoki, Paasjoki ja Parasjoki on tietoja Nimiarkiston paikannimikokoelmissa.[6]

Saksalan kartanon kohdalla, joen eteläpuolella, sijaitsee kaksi rautakauteen ajoitettua asuinpaikkaa. Myöhemmin keskiajalla on samassa kohtaa sijainnut 11 maatilan Jokioisten kylä yhdessä viereisen 3 talon Inkilän kylän kanssa. Jokioinen mainitaan vuonna 1442 ja Inkilästä on maakirja merkintä vuodelta 1539. Kylän on myöhemmin yhdistetty ja 1560-luvulla on siinä ollut 15 maatilaa. Sen sanotaan olleen tyypiltään ryhmäkylä.[7]

Kun Padasjoen kirkko on sijainnut joen vasemmalla rannalla luusuan tuntumassa, on pappila sijainnut vastarannalla joen oikealla rannalla. Siitä on karttatietoa vasta 1700-luvulta, jolloin se sijaitsi edellä kerrotussa paikassa.[8][7]

Lummennen ja Vesijaon valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joki kuuluu Lummennen ja Vesijaon valuma-alueeseen, joka kuuluu Kymijoen vesistön (14) Suur-Päijänteen alueeseen (14.2). Sillä on Päijänteessä poikkeuksellisesti kaksi lasku-uomaa, kun Kirkkojoen lisäksi Päijänteeseen laskee myös Lummenneestä alkunsa saava vesireitti Harmoistenjokena. Vesistöalue on todellisuudessa trifurkaatio, sillä yläjuoksulla ovat Vesijako yhteydessä Lummenneen ja Vehkajärveen, ja Vesijako laskee myös länteen päin Palsanjokena. Palsanjoki kuuluu siten Kukkian reitin valuma-alueeseen (35.78), joka laskee Kokemäenjokena mereen Porissa.[1][9][9][3]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pääuoman ja sen pituuden määrittäminen on selostettu artikkelin Lummennen ja Vesijaon valuma-alue kappaleessa Pääuoman kulun ja pituuden määritys.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  2. a b c Lummennen ja Vesijaon valuma-alue Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 19.3.2023.
  3. a b c d e Kirkkojoen alku, Padasjoki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.3.2023.
  4. a b c Kirkkojoen suisto, Padasjoki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.3.2023.
  5. Padasjoen reitti vapautui nousuesteistä ahven.net. 19.03.2021. Helsinki: Kalatalouden keskusliitto. Viitattu 19.3.2023.
  6. Eeva-Liisa Stenhammar (ELS): Padasjoki (s. 314) Suomalainen paikannimikirja. Kotimaisten kielten keskus, kotus.fi. Viitattu 19.3.2023.
  7. a b Muinaisjäännösrekisteri: Jokioinen Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  8. Padasjoen pappilan sijainti ja historia (lähde: Pulkkila, Uuno: Padasjoen historia I-II. Jyväskylä 1947.) hämewiki.fi. Viitattu 19.3.2023.
  9. a b Lummennen ja Vesijaon valuma-alue (14.25) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 19.3.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ritamies, Jaakko: Lukijalta: Padasjoen vaakunajoki vaatii lisäkunnostusta. Etelä-Suomen Sanomat, 2.1.2020. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.3.2023.
  • Parkko, Laura: Rantaluontoa kartoittamassa vuokonluonnonsuojelusaatio.fi. 21.2.2022. Voikkaa: Vuokon luonnonsuojelusäätiö. Viitattu 19.3.2023.
  • Bifurkaatiomelonta (reittikuvaus) padasjoenlatu.org. Padasjoki: Padasjoen Latu ry. Viitattu 19.3.2023.