Kimonkylä
Kimonkylä (ruots. Kimoböle) on kylä Lapinjärven kunnan koillisosassa. Alkujaan Kimonkylän nimi on ollut vain Böle, mutta nimeen lisättiin Kimo-liite, joka viittaa ensimmäisiin asukkaisiin, jotka saapuivat Iitin Haapakimolasta.[1] Kimonkylä rajoittuu etelässä Pukaron kylään, idässä Elimäkeen, pohjoisessa Iittiin ja lännessä Orimattilan Artjärveen. Alkujaan asutus oli keskittynyt Taasianjoen rannalle.[2] Kimonkylässä asui vuoden 2006 lopussa 161 asukasta.[3]
Kimonkylässä toimii nuorisoseura Valonsäde, jonka virallinen perustamispäivä on 6. tammikuuta 1902.[2] Kimonkylässä toimii kirkonkellomuseo.
Kimonkylän 1852 perustettu Kimonkylän vapaapalokunta päätti toimintansa sopimuspalokuntana Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella 2013. Tuhannen litran sammutusauto myytiin yksityiselle, mutta se on edelleen vapaapalokunnan tallissa, ja sillä osallistutaan näytöksiin, mm. Avoimet Kylät -tapahtumassa.lähde?
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisodan viimeisten Viipurinlahden taistelujen aikana 11. maaliskuuta 1940 Lahtea kohti oli lentämässä neuvostoliittolainen DB-3A ( DB-3 2M-86) -pommituslentokonemuodostelma, mikä oli lähtenyt lentoon Kuusikun lentokentältä Viron Raplasta. Kone kuului 7. kaukolentopommitusrykmenttiin, joka oli siirretty Voronežista 26. helmikuuta 1940 Viroon. [4]
Luutnantti Olli Puhakka ja talvisodan ainoa italialainen kaatunut vapaaehtoinen ylikersantti Diego Manzocchi olivat torjuntalennolla Fiat G. 50 -hävittäjälentokoneilla. Pari saavutti neuvostoliittolaisen pommituskoneet Iitin Sääksjärvellä. Luutnantti Olli Puhakka ampui lentokoneen kapteenin, luutnantti Grigori Konstantinovitš Bulavan ohjaaman DB-3 -kaukopommituslentokoneen lentomuodostelmasta alas. Bulavan lisäksi kuolivat myös kaikki muut: yliluutnantti Haltzibetšir Dzamurzovitš Britajev, alikersantti Abram Markovitš Korsunski ja alikersantti Vladimir Platonovitš Žigir. [5]
DB-3 putosi Kimonkylään pirstaleiksi. Ennen DB-3:n putoamista sen oikea siipi oli irronnut rungostaan. [6]Italialainen ja Suomen ilmavoimien ylikersantti Diego Manzocchi sai osuman keuhkoihinsa, mutta yritti pelastaa koneen laskeutumalla Iitin Ikolanjärvelle, jota nykyisin kutsutaan hehtaaria vähäisemmän pinta-alansa vuoksi Ikolanlammeksi [7], missä kone meni penkkaan laskutelineet alas laskettuina ja pyörähti ympäri. Ohjaamosta tuli Manzocchin päähän lunta ja jäätä ja hän kuoli päähänsä saamiin vammoihin laskutelinelaskuyrityksellä. Mahalaskulla, joka olisi vaurioittanut hävittäjää enemmän, hän olisi voinut pelastua. Fiat G.50, jonka tunnusmerkki oli Suomen ilmavoimissa FA-22, saatiin korjattua ja palautettua jatkosotaa varten Lentolaivue 26:een 19.4.1941. [8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Gunilla Harling-Kranck: Lapinjärven historia, s. 71. , 1995. ISBN 952-90-6913-8.
- ↑ a b Kimonkylän historia kimonkyla.fi. 17.12.2008. Arkistoitu 23.7.2007. Viitattu 28.12.2008. (suomeksi)
- ↑ Lapinjärven kunnan kotisivut Lapinjärven kunta. Arkistoitu 4.1.2008. Viitattu 19.10.2007.
- ↑ http://allaces.ru/sssr/struct/p/bap7.php
- ↑ Geust: Red Stars 7, Talvisota ilmassa
- ↑ https://ilmakilta.info/diego.php
- ↑ http://www.jarviwiki.fi/wiki/Ikolanlampi_(14.123.1.005)
- ↑ Tapio Huttunen, Diego Manzocchi - talvisodan unohdettu sankari
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
