Ketotuulenlento
| Ketotuulenlento | |
|---|---|
 Ketotuulenlento Saksassa |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Alaheimo: | Asteroideae |
| Tribus: | Gnaphalieae |
| Suku: | Tuulenlennot Filago |
| Laji: | arvensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Filago arvensis |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ketotuulenlento (Filago arvensis, syn. Logfia arvensis) on asterikasvien (Asteraceae) heimoon kuuluva kasvilaji.[1] Muista lähisukulaislajeista ketotuulenlento on erotettavissa kehtosuomujensa ulkonäön perusteella.[2]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksi- tai kaksivuotinen ketotuulenlento kasvaa 5–40 cm korkeaksi. Kasvin varsi on kasvutavaltaan pysty ja haaraton tai epäsäännöllisesti haarova. Kasvi on tiheään harmahtavakarvainen.[1][2][3]
Aluslehdet ovat usein lähekkäin. Varsilehdet ovat ruodittomia, 20–30 mm pitkiä ja 2 mm leveitä. Muodoltaan lehdet ovat suikeita, ehytlaitaisia ja nipukkakärkisiä.[1][2]
Ketotuulenlennon kukintona on pitkänä latvaterttuna oleva vaatimattomannäköinen mykeröstö. Noin viisi millimetriä leveät mykeröt sijaitsevat 3–12 mykerön tiiviinä rykelminä pitkin vartta. Mykeröt ovat lyhytperäisiä ja tukilehtiään lyhyempiä. Kehtosuomut ovat tylppäkärkisiä ja kärkiin asti villakarvaisia. Pähkylöiden kypsyessä kehtosuomut ovat tähtimäisesti harittavia. Mykeröpohjus on suomuinen.[1][2][3]
Väriltään ketotuulenlennon kukat ovat kellertävän valkoisia. Kukan teriö on torvimainen. Laitakukat ovat emikukkia, kehräkukat kaksineuvoisia. Laitakukkien pähkylät ovat pappuksettomia kun taas kehräkukkien pähkylöissä on valkoinen hapsihaiveninen pappus.[1][2] Suomessa ketotuulenlennon kukinta ajoittuu heinä–syyskuuhun.[1]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ketotuulenlento on euraasialainen laji, jonka päälevinneisyysalue ulottuu Pyreneiltä Keski-Venäjälle sekä Skandinavian keskiosista Keski-Italiaan, Kreikkaan ja Kaukasukselle. Satunnaisemmin lajia tavataan muun muassa Pyreneiden niemimaalla, Englannissa, Turkissa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Pohjois-Amerikassa ketotuulenlentoa on tavattu satunnaisena tulokaslajina.[2]
Suomessa ketotuulenlento on muinaistulokas.[1] Sitä tavataan lähinnä Ahvenanmaalla sekä Manner-Suomen eteläosissa, mutta paikoitellen aina Kuopion korkeudelle asti. Yksittäisiä havaintoja lajista on myös Oulun seudulta.[4]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ketotuulenlento kasvaa kuivilla ja hiekkaisilla tai soraisilla kasvupaikoilla, kuten kedoilla, tien- ja radanvarsilla, tienleikkauksilla, hiekkakuopilla sekä hietikoilla.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Espoo 2010.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Retkeilykasvio 1998, s. 412.
- ↑ a b c d e f g Den virtuella floran: Ullört (Logfia arvensis), myös levinneisyyskartat Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.7.2020. (ruotsiksi)
- ↑ a b Ålands flora 2010, s. 364.
- ↑ Lampinen, Raino & Lahti, Tapani: Kasviatlas 2020: Ketotuulenlento (Filago arvensis) Kasviatlas 2020. 2021. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 20.10.2021.
|