Ketokurho

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ketokurho
Carlina vulgaris 210805.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Kurhot Carlina
Laji: vulgaris
Kaksiosainen nimi

Carlina vulgaris
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Ketokurho Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ketokurho Commonsissa

Ketokurho eli lännenkurho (Carlina vulgaris) on piikkinen, Suomessa uhanalainen ja rauhoitettu kasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketokurho on tanakka ja kasvaa 10–30 cm pitkäksi. Kasvin ruusukelehdet ovat maanmyötäisiä. Varsilehdet ovat ruusukelehtiä selkeästi lyhyempiä. Kaikkien lehtien lapa on paksu, puikea, tavallisesti kalju ja isohampainen. Lehtien hampaissa on ainakin kaksi vahvaa piikkiä. Ketokurhon kukat ovat kellertäviä. Se kukkii heinä-elokuussa. Läheiseen sukulaislajiinsa idänkurhoon verrattuna ketokurho on vankempi, matalampi ja piikkisempi.[1]

Levinneisyysalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketokurhon levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta Kaukasukselle ja Keski-Itään. Pohjoismaissa ketokurhoa tavataan Norjassa, Tanskassa sekä yleisenä Ruotsissa erityisesti Gotlannissa ja Öölannissa. Se on yleinen myös Länsi-Viron saarilla. Suomessa laji oli aikaisemmin yleinen Ahvenanmaalla sekä paikoin lounaissaaristossa. Nykyisin lajin esiintymiä tunnetaan vain Ahvenanmaalta, missä se on harvinaistunut laiduntamisen vähentymisen myötä.[2][3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketokurho esiintyy tyypillisesti kivisillä luonnonlaitumilla ja merenrannoilla. Nykyään lajia tavataan yhä useammin myös tienvarsilta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ranta, Pertti: Lännenkurho. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 113–114.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 436.
  2. a b Ranta 1997, s. 113-14.
  3. Den virtuella floran (ruots.) Viitattu 1.3.2009

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]